Tiesitkö, että Chloë Sevigny marssi 90-luvulla Kate Mossin rinnalla Miu Miun catwalkilla ja että näyttelijä/muotisuunnittelija/it-girl/mallin lempiväri on pinkki? Kato Opening Ceremonyn kyläilyvideot, niin tiiät: On se vaan helkkarin viileä. Mistähän mulle saatais tuollainen rintavako, sortsifarkkuasu, uskottava pukeutumishistoria, nahkabuutsipari ja matala, lakoninen ääni? Psst! Myös Lily käy kylässä, ainakin Pupulandian Jennin ja Prinssi Silverin luona.

  Olen aina suojellut lomakuviani kuin hasselpähkinäsuklaalevyn viimeistä riviä. Mutta sen sanon, että tein, minkä lupasin. Antauduin. Sulin auringossa kainaloon. Lepäsin.   Nukahdin Neitsyt Maria -ikonin silmien alla ennen yhtätoista ja heräsin kukon kiljuntaan kahdeksalta. Söin sipsejä aamulla, päivällä ja illalla. Join alle neljä desiä viiniä. Otin 814 kuvaa.   Vaelsin korkealle. Yllätyin vuorotellen Kanarian […]

Satunnainen tyylibloggaaja ja stalkkeri, kokopäivä-äiti. Pöytälaatikossa monta huikeaa(?) konseptia omaksi blogiksi, toistaiseksi pöytälaatikkoon jääneet.

En ole useinkaan ihmisen paras ystävä. Olen kyllä lähes aina äärimmäisen empaattinen, mutta olen tajunnut, että sekään ei johdu siitä, että erityisesti pitäisin ihmisistä, vaan siitä, että tunnen usein suurta sääliä ihmiskuntaa kohtaan. Noin. Rakensinpa siihen kevyen kahvilapostauksen johdannon. No, tätä taustaa vasten ymmärtänette, että on pieni ihme, että olen löytänyt maailmasta muutamat kasvot, jotka […]

Kappas. Heräsin tähän vuoteen tasapainoisena ihmisenä, joka laittaa aamulla Vivaldin soimaan ja siemailee  samalla limellä maistettua mineraalivettä. Kuuntelee kirkasvaloa ja vaihtaa sänkyyn puhtaat valkoiset lakanat.  Pysyy liikkeellä, koppaa mukaansa kahvin ja pari kaveria ja piiloutuu pakkasta ja kaupungin kollektiivista krapulaa elokuvateatteriin. Vaatteet: Ketjuliikepainotuksella, ettei mene ihan keulimiseksi; H&M:n angoraneule ja villasekoitetakki, American Apparellin polvisukat, räsäiset […]

Uusi ystävä näki minusta viime yönä unta. Vaikka uni oli kuulemma painajainen, tieto tuntui minusta hyvältä. Olen kyllä levännyt monena yönä hänen vierellään, mutta se ei ole mitään tähän verrattuna. Tunnen itseni nöyräksi ja imarrelluksi sen tiedon edessä, että olen tehnyt kodin hänen alitajuntaansa. Siellä minä nyt asun ja olen olemassa, riippuumatta siitä, mitä tänään […]

En  muista, olemmeko jo puhuneet tästä, mutta olen ystäväporukastani se, jonka käteen puolituttu tyttö tarttuu tanssilattialla parin lasillisen jälkeen. Se, jonka puhelinnumeroa naiset saattavat kysyä muuallakin kuin DTM:n vessassa. Siis se, jota luullaan useimmiten lesboksi. Tai siis luultiin, silloin kuin näytin vielä tältä. Kaikki muuttui, kun hankin hiustenpidennykset ja aloin kulkea arkenakin korkokengissä. Tasan samalla […]

”I wanted pre-fall to be a bit darker than spring.” – Olivier Theyskens/Style.com   90-luvulla rakastin Olivier Theyskensin stailaamaa gootti-Madonnaa. Tänään selasin saman miehen suunnittelemaa Pre-Fall-mallistoa ja tajusin, että minun tulee hankkia nahkaiset housut ja hennatatuointi. Että kaksi on enemmän kuin yksi ja Tupla parempaa kuin Kismet. Että kaupallisuus ei ole kirosana vaan oikeassa kontekstissa […]

Ihmisillä pitäisi olla enemmän salaisuuksia. Sellaisia jänniä pikku tiedonmuruja, joita jaetaan kutkuttavina kuiskauksina sohvien syvyyksissä. No, minulla on tällä hetkellä mielessäni vain yksi salaisuus ja ajattelin paljastaa sen tässä ja nyt: Satun tietämään, millä mönjällä Paltrowin Gwynethistä tehtiin täydellisen kimaltava ja kultainen viime vuoden Oscareihin. Ja kaiken lisäksi omistan purkillisen samaa ainetta. Saanko esitellä: St. […]

Viikko sitten Stella istutti minut päättäväisesti alas ja piti pienen puheen vakaalla, rauhallisella äänellä. Sellaisella, jolla kuvittelen isosiskojen puhuvan. En enää muista, pitikö hän minua kädestä kiinni, mutta siltä minusta tuntui. Jos haluat, hän pitää sinulle hieman samanlaisen puheen. Kas tässä.   Tällä viikolla olen pukeutunut paksuun villaan, mutta ollut emotionaalisesti alasti. Katsonut itseäni peilistä […]