Hyviä asioita tapahtuu niille, jotka tykkää

Jos osallistuit palstani tykkäämistalkoisiin Facebookissa vain jotta voisit voittaa palkinnon, saat nyt halutessasi poistaa peukkusi. Voittaja on arvottu enkä minä pane pahakseni, sillä ikkunassani paistaa aurinko ja aivoissani myös. Olen äärimmäinen kiitollinen ja otettu jokaisesta teistä.

Tämä on taas yksi niistä päivistä, joina ihmettelen, mistä tuollaisia loistavia tyyppejä oikein tulee.  Ja miten te  jaksatte olla niin rakkaudellisia ja anteliaita päivästä ja viikosta toiseen.

Kiitos. Tunnette minut jo sen verran hyvin, että tiedätte, että se merkitsee minulle ihan oikeasti hurjan paljon.

Työhöni kuuluu toki paljon muutakin kuin bloggaamista, mutta tässä työpisteella tönöttäessäni ajattelen jälleen kerran:

On tämä vaan helkkarin hienoa!

 

Joinakin päivinä saan työkseni julistaa teille ilosanomaa mömmöistä, jotka saavat ihonne näyttämään sileiltä. Huulipunista ja ripsareista, joita ilman voi kyllä elää, muttei kannata.

Toisina päivinä voin käyttää työpäivästäni hetken siihen, että dokumentoin identiteettikriisiäni tai oivalluksia, joista olen pitkän painiottelun jälkeen saanut otteen.

Useimpina päivinä tunnen oloni täysin pöljäksi, kun seison kameran edessä tai yritän valita itselaukaisimen räiskäisyistä kuvan, jossa vaatteet näkyvät hyvin ja silmäni ovat edes jotenkuten auki.

Mutta sitten joku teistä kertoo, että on selaillut rivejä katseellaan ja ymmärtänyt  jotakin itsestään tai ihmisistä. Kehuu kaunista lausetta. Vaivautuu kirjoittamaan auki sen, että jossain sisällä jokin liikahti.

Ja se tuntuu hyvältä.

 

En edelleenkään tiedä, mikä järki tässä on. Mutta ilmesesti jokin. Onneksi minun ei edes tarvitse tietää, mikä, vaan jatkaa vain tyynesti eteenpäin.

Kiitos ja niisk sanoo: Jenna, jonka taikasormi osui Laura M. P.:n kohdalle. Onnekkaalle on jo ilmoitettu netin helposti parhaimman kauneuspalkinnon voitosta.