Isin tyttö töissä

Joinakin päivinä mietin, onko luovassa palkkatyössä mitään mieltä. Kuka voi olla parhaimmassa luomisvoimassaan toimistopöydän ääressä ja miten ajatustyölle voidaan asettaa työajat?

Tämä ei ole yksi niistä päivistä. Tänään nautin täysin tyytyväisenä siitä, että saan istua lämpimässä toimistossa tutun työpisteen ääressä ja syödä tutun työruokalan tutunmakuista ruokaa tutussa seurassa.

Taputellessani työlounaan turvottamaa maahaani, rupattellessani toimiston huonosto ilmanlaadusta ja roudatessani työkonettani isossa salkussa kotiin tunnen  itseni usein keski-ikäiseksi insinööriksi. Tänään myös näytän sellaiselta.

Päivän asuni on varsin samanlainen, jossa isäni kävi töissä läpi 90-luvun: valtavat vaaleat farkut, teräksiset nörttirillit ja  harmaa collegepusero. Okei, oma puseroni on Isabel Marantin ja isäni vastaava Finnwearin, mutta silti: Ympyrä sulkeutuu. Kun yksi työfarkkunsa risoiksi kuluttanut Kämäräinen jättäytyy kohta eläkkeelle, toinen lökäpöksy on tullut tilalle.

Tämän ysärihenkisen asupostauksen omistan tietenkin iskälleni, joka oppi kuulemma eilen painamaan Lily-sydämiä, jotka takkuilivat hitusen saittimme alkumetreillä mutta toimivat nyt kuin unelma.

Leppoista tiistaipäivää ja ”Tsemppiä”, niin kuin vanhempi Kämäräinen sanoisi.

Toivoopi:  Jenna