Kohta maailmassa on yksi neurootikko vähemmän

Olen luvannut itselleni ja niille, joiden joukoissa seison, että lakkaan ensi viikkoon mennessä kokonaan huolehtimasta. Nostan muina naisina kädet, ja ehkä myös jalat, kohti kattoa ja kohtelen universumia sellaisena kuin se on, hallitsemattomana ja letkeästi liikkuvana.  

 

Siksi minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa pikku hiljaa pukeutua uuden roolini mukaisesti, sivistyneeksi hipiksi.

Kukaan ei haltsaa sitä lookkia yhtä taitavasti kuin ranskalainen Isabel Marant.

Marant on kuulemma ajatellut kevätmallistoa suunnitellessaan naista, joka reissaa ison kassin kanssa kesälomallaan ympäri maailman.

Minä suhaan todennäköisellä ratikalla parin pysäkin väliä, mutta aion silti viheltää matkallani. Ja vaihtaa työpäivien jälkeen kauluspaidan rytkyihin.

Ostin jo Lontoosta Marant-henkisen ryijypaidan.  Vielä tarvitsisin naurettavan pienet sortsit – ja niihin sopivat sääret. En ole ollenkaan huolissani, sillä tilasin ne universumilta jo viime vuoden puolella ja odotan sipsipussi kainalossa sohvalla niitä tuleviksi hetkellä millä hyvänsä.

Ostoslistalla odottaa lisäksi farkut, tuollaiset risaiset ja haalean väriset, vähän kuin auringon vaalentamat. Ihan vain siltä varalta, että universumilla on toimitushäiriöitä tai se jää kesälomalle ennen kuin saa gasellisääret postiin.

 

Niille tutuille, jotka epäilevät, ettei meikäneurootikko pysty muka tavoittamaan moista boheemiutta, minulla on yksi lause:

Olen alkanut juoda kaljaa.

 

Niin että aurinkolasit silmille ja tekstaria tulemaan. Meikäläisestä saa tulevana kesänä aina terassiseuraa, joka ei höpise työstressistä tai ihmissuhdehuolista, vaan siteeraa Sartrea, pitää polveilevia maljapuheita, valvoo pitkään ja lähtee yöuinnille aina, kun pyydetään.

Rauhaa ja rakkautta kesälle 2012 ennustaa: Jenna viime kesän lempibiisi korvissaan