Kuis muute?

Sovitaanko, että sillä, joka käyttää kolmatta päivää putkeen samoja vaatteita, on vain todistettavasti elämä ja parempaa tekemistä kuin seistä vaatekaapilla?

Toisaalta, jos sillä ihmisellä olisi elämä, sillä olisi varmaan myös jotain sanottavaa. Edes yhden asupostauksen verran.

Mutta ei minulle ole.

Eiiiii oLLLe.

Ei kerrassaan mitään. Ei vaikka  oikein pinnistäisin.

”Pitääkö siitäkin nyt sitten tehdä numero, jos jonain päivänä ei ole möyrinyt syvissä vesissä”, ajattelee siellä joukko läheisiä. No pitää.

Itse asiassa, tämä on oikeastaan teidän vikanne. Mitäs sanoitte, ettei minun kannattaisi kelata koko ajan kaikkea. ”Ajattele vähemmän ja elämä enemmän.”

Että tässä sitä sitten ollaan. Pistäkäähän sinne pöytäkirjoihinne, että tiistaina 4.10. kello 11.30 minun aivoissani ei ole todistettavasti yhtään rakentavaa ajatusta.

Jos juttelisimme nyt kasvokkain, kommentoisin säätä. Aamulla paistoi hetken, mutta kohta varmasti sataa.  Tai ostaisin aikaa pitkällä haukotuksella ja lausuisin sitten sinulle jotain mukavaa, kehuisin ehkä tukkaa tai hymyä. Uskon, että olet loistava tyyppi, varsinkin jos olet yksi heistä, jotka muistavat minua silloin tällöin rakkaudellisilla sanoilla ja sydämillä.

Mutta vaikka haluaisin pitää itseäni edes keskikokoisena ajattelijana, myönnän, että tämä on muotiblogi. Joten näillä mennään: Tänään minulla on päälläni uusi armeijapuvuston elettömyyttä jäljittelevä neule. 100 % villaa.  Cossin miestenosastolta. Täydellinen musteensinen sävy. Sopii ainakin viininpunaisen ja keltaisen kanssa. Myös huulilla on uutta väriä. Kate Mossin Rimmel-huulipunakokoelman syksynpinkki sävy 90. Tulee myyntiin ensi kuussa.

Muuta annettavaa minulla ei tänään ole. Paitsi ehkä sellainen myöhäisherännäinen havainto, että jos ei ole asiaa, voi myös jättää postaamatta. Mutta myöhäistä se on siinä vaiheessa itkeä, kun gif-kuva on jo ladattu postauskenttään ja hajanaiset horinat valutettu näppäimistölle.

Sellaista mukavalla tavalla yhdentekevää päivää meille toivottaa: Jenna