Ollaan ihan hiljaa

Jackie O sen tietää.

Aika harvoin kellään on oikeasti mitään  merkittävää sanottavaa.

Vaikka (tai ehkä juuri siksi, että) meille ajatustyöläisille maksetaan siitä, että meillä on mielipide jokaisesta asiasta auringon alla ja päällä, kuuntelisin mielelläni useammin tiedon ja näkemysten sijaan harmonisia lauseita, runoja ehkä.

Töiden jälkeen, vapaan ajan koittaessa alitajuinen tavoitteeni onkin vaipua herkulliseen hiljaisuuteen hyvässä seurassa.

Ja usein tämä harmoniankaipuu tekee minusta aika vittumaisen lähimmäisen.

Rajaan tottuneen juttujen editoijan itsevarmuudella kotikeskusteluista pois kaiken sen, mistä töissä on jo puhuttu.

Väistän väittelyitä, vaikka henki ja selkäranka menisivät.

Suostun puhumaan vain sellaisista kivoista ja kauniista asioista, joista kaikki ovat yhtä mieltä.

Siksi haluan tänään antaa etukäteisvaroituksen teille raikkampani: Jatkossa aion olla iltaisin ihan hiljaa,  tunnin tai kaksi. Katsotaan, mitä siitä syntyy.

Kovin hyvä alku ei taida olla se, että tulin tässä juuri kirjoittaneeksi paasaavan postauksen siitä, ettei aina tarvitse paasata.

Joten nyt turpa kiinni ja suoraan lässyihin lopputoivotuksiin:

Syödään hyvin ja haistaan ihanalta.

Ja nyökätään vain vienosti, jos tavataan.

Pitkälle viikonloppuvapaalle lipuu:  Jenna