Kreisi bailaaja
Se näyttää ihan sunnuntain kotiasulta, mutta ei se ole. Se on mun baariasu. Mietin lauantaina ennen Rubikin keikkaa, että mitähän sitä sitten taas keksisi. Biletopin omistin viimeksi lukiossa. Bilemekkoon pukeudun tasan sinä päivänä, kun esiinnyn drag showssa.
Vaatekriisin keskellä tein taas sen, minkä teen parhaiten: En tehnyt yhtikäs mitään. Jätin vaatteet vaihtamatta ja lähdin liikkeelle. Pistin vain silmälasit päähän, vaihdoin aamutossut kenkiin – ja vietin parhaan keikkaillan aikoihin. Vaikka Tavastian henkilökunta oli vittumaisinta ikinä, Rubikin ylimaallinen meininki teki minut ja pari sataa muuta äärimmäisen onnelliseksi.
Täten siis nimeän Rubikin keikan tämän kevään täydellisimmäksi ja nämä vaaleat lököfarkut virallisiksi bilehousuikseni. Ne ansaitsevat kyseenalaisen kunnian ihan vain siitä syystä, että niiden valtaviin taskuihin mahtuu kaikki tarvittava öinen omaisuus: puhelin, avain, pankkikortti, narikkaraha ja huulipuna. Koska jep, ehkä arvasitkin, meikkis ei myöskään omista bilelaukkua.
Maanantaitunnelmissa mutta uuteen viikkoon uskoen: Jenna, joka haluaa vielä lisätä sellaisen huomion, että paradoksaalista kyllä, poikaystäväfarkut ovat ainoat farmarit, joita poikaystävä ei mielellään näe naisensa päällä.
