Harva leffa on yhtä kaunis ja ruma kuin Natalie Portmanin tähdittämä Black Swan. Ahdistuksen mestarin Darren Aronofskyn (Unelmien sielunmessu, The Wrestler – Painija) tähän asti onnistuneimmassa elokuvassa vuorottelevat hengästyttävä puhtaus ja oksettava tuska. Ensin katsoja kiedotaan äidin rakastavaan halaukseen. Sitten tulee tukistus, joka tuntuu henkitorvessa asti. Hymyä seuraa pelko, hyvää oloa paniikki. Kun lopputekstit lävähtävät parituntisen kärsimysnäytelmän jälkeen täydellisen puhdasta valoa hehkuvalle valkokankaalle, pimeys täyttää mielen.

Mikä? Black Swan ei ole tunnetasolle helppo pihvi pureskeltavaksi, mutta juoni on yksinkertainen: Joutsenlammen pääosaan etsitään balleriinaa, joka hallitsee sekä viattoman Valkoisen joutsenen että syntisen Mustan joutsenen osat. Portmanin esittämä Nina on kuin valettu Valkoinen joutsen, mutta joutuu sananmukaisesti raapimaan synkkyyden sisältään sopiakseen myös Mustan joutsenen rooliin.
Katso Black Swan, jos… haluat nähdä tyylipuhtaan ja hengästyttävän hyvän elokuvan.  Pieni varoitus on kuitenkin paikallaan: Jos pelkäät jo muutenkin sekoavasi, tämä leffa ei ole sinua varten. Oikeasti.
Valitse leffaseuraksi… luotettava lähimmäinen. Leffan kauhistuttavimmissa kohdissa tuttu käsi antaa turvaa. Loppuilta kannattaa varata toipumiseen, joka vaatii pari lasillista – tai kuusi. Toimitus huomauttaa, ettei Black Swan sovi ensitreffeille.
Mitä opimme?  Black Swan pudistelee perfektionistia.  Tämän leffan jälkeen täydellisyys on maailman rumin sana.
Arvosana: 5/5
Ensi-illassa 25.2.  Uusi ensi-ilta 4.3.

Kuva:Fox Searchlight Pictures