Ultra Brahan kiertoteitse viittaavasta otsikosta huolimatta 90-lukulaisen bändin paluu ja presidentinvaalit tuntuvat juuri nyt kaukaisilta, jopa yhdentekeviltä asioilta.

Sillä tänään, tänään yksi aistimusmaailman tärkeimmistä asioista,
täysin minulta tuoksuva hajuvesi,
löysi parin vuoden harhailun jälkeen luokseni.

Sain iltapäiväpostissa pullollisen L’eau De Chloéta, Chloé-klassikkotuoksun sitruksista pikkusisarta.

Olen haistellut ennakkoon monia hajuvesiä. Tämä on ainoa, josta en voi vaieta lanseeraukseen asti.

Maaliskuussa myyntiin tulevan uutuukaisen pohjalla tuoksuu ruusu, aivan kuin Michel Almairacin vuonna 2008 luomassa alkuperäisessä Chloéssakin.

Superraikas sitruksinen terä pehmenee hiljalleen, tekee tilaa tyylipuhtaalle patsulille, joka vuorostaan jättää jälkeensä kevättuoksulle harvinaisen, syvällisen aromin.

Syön hedelmäkarkkipussista aina ensin vihreät makeiset. Kahvilassa upotan kuumaan veteen siivun sitruunaa ja jääkylmän mineraaliveden maustan limelohkolla. Tässä työpöytäni ääressä, L’eau De Chloéen kastautuneena tuoksun ihan itseltäni. Valmiilta. Varsin vapaalta.

Pahoittelen, tämän paremmin en osaa sitä sanoa. Haistakaa itse iholtani – tai suoraan pullosta parin kuukauden päästä. 50 millilitraa tätä perustuoksujen yläpuolelle kevyesti kohoavaa täydellisyyttä irtoaa sellaisella 58 eurolla.

Kirpeiltä karkeilta maistuvaa tiistaita toivoo: Jensku

http://www.youtube.com/watch?v=Vgdh8laHYSA&feature=relmfu