Uudet farkut Rag & Bone/ Ryijypuuvillavillis River Island/ Kengät Surface To Air

” Ja sitten, helposti vikiteltävissä kun olen,
olin syönyt hyvin,
juonut liikaa viiniä
ja halannut nuorta naista, jota tuskin tunsin.
Lyhyesti sanottuna,
olin nauttinut elämästäni täysin siemauksin
ja aioin tehdä niin toistekin.”

– Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

Universumi on siitä jännä, että se tuo juuri sitä, mitä tilataan, kunhan osaa tilata tarpeeksi tarkkaan.

Minä osaan ja siksi sain kaiken sen, minkä  viime postauksessa tilasinkin.

Hyvän loman.

Kirkkaita päiviä ja pitkiä öitä pohjoisessa. Täydellisen hotellisängyn, kylpyammeen ja brittieleganssin Lontoossa. Isän valmistamia illallisia ja äidin lättyjä Kuusamossa. Kahdet uudet Rag & Bonen farkut ja pinon neulepuseroita. Jumalaista palvelua. Komean pukumiehen, joka vei kaljalle ja salakapakkaan.

Ja sipsejä. Pusseittain etikkasipsejä, siiderisipsejä ja merisuolasipsejä (joista osan ikuistin tänne).

Niin ja koko viikon kestäneen flunssan. Mutta minkäs teet, seuraavaksi lisään tilaukseen myös terveet lomapäivät.

Ehkä silti parempi näin; Pikku flunssa pitää pienen naisen maan pinnalla. Pakottaa makaamaan. Miettimään mennyttä ja kirjaamaan ylös tulevaa.

Eilen istuin alas ja selailin nenäliinakeon keskellä päiväkirjani sivuja, kesällä kirjoittamiani to do -listoja. Pieniä ruksattavia kohtia, joiden olin toivonut toteutuvat tänä vuonna.

Selasin ja ajattelin. Ja tajusin saaneeni kaiken. Kaiken paitsi nahkahousut, ja ne taisivat olla alunperinkin vähän tyhmä idea.

Hetken oli tyytyväinen. Kylläinen.

Sitten makasin paikoillani  vielä pitkään ja kirjoitin aukeaman täyteen uusia asioita.

Pieniä kesähetkiä, jotka ovat vielä kaukana,  mutta joiden hajut ja hengen voin jo kuvitella mielessäni.

Isoja unelmia, joita en osaa enkä halua toteuttaa yksin.

Sitten aloin epäillä. Mietin, tilasinko liikaa. Uskallanko.  Onneksi vieressä lepäsi ihminen, joka tarttui epäröimättä käteen. Pakotti uskomaan ja uskaltamaan.

Ei auttanut kuin vetää henkeä ja painaa päiväkirjan kannet kiinni.

Pistää tilaus menemään.

Universumin seuraavan paketin saapumiseen henkisesti ja fyysisesti valmistautuu: Jenna

Kukkuu! Nyt meikkis näkyy. Nyt ei.

Tänään olen täällä, huomenna jo kaukana.

Lähden kohta Kuusamooon laukussani iso kasa ylisuuria neuleita ja Marni-kalsarit (H&M:n Marni-malliston rippeet myydään nyt puoleen hintaan).

Kuusamossa aion katsella melodramaattisesti järvelle ja kuunnella Björkiä. Lukea monta kirjaa ja laskea pari kertaa alas tunturilta. Valmistaa äidille aamiasmunakkaan ja istua isän kanssa iltanuotiolla kuksat kädessä. Pelätä moottorikelkan kyydissä ja nukkua yksin, rauhassa  ja pitkään.

Sitten lennän takaisin Helsinkiin, haen kotoa farkkutakin ja pitsimekon ja jatkan samalta seisomalta matkaa Lontooseen. Siellä hukun ihmisten ja ostoskassien sekaan ja hyräilen sovituskopeissa. Etsin uuden kaverin, joka vie minut päiväkaljalle ja syömään sipsejä. Sanon dear ja love kaikille kivoille ja luen brittilehtiä yöllä, hotellihuoneen kylpyammeessa.

Kyllä. Parin tunnin päästä unohdan itseni ja teidät. Mutta vain kymmeneksi päiväksi.

Sitten tulen takaisin ja olen todennäköisesti täysin pihalla ja rahaton, mutta tyytyväinen ja täynnä itseäni.

Voidaan loistavasti  ja käännetään katseet kohti maailmannapaa,

lomalaisen ylivoimaisella äänellä komentaa: Jenna, joka tanssii kohta alla olevaa biisiä  neljän tuulen hattu päässään