Se, että pukeudumme kämppiksieni kanssa sävysävyyn toisista tiemättämme kertoo joko siitä, että

a) olemme sielunsiskoja- ja veljiä tai

b) aivomme alkavat kasvaa yhteen.

Tänään taitaa olla aika kiittää teitä rakkaat kommuunikaverit Mikko, Jenni ja Julia (sekä kuvista puuttuvat Paula ja Linda) jokaisesta hyvänyönhuikkauksesta, aamuhymystä, ovenkoputuksesta ja vessansiivousvuorosta.

Vaikka taas eilen riehuin siitä räävittömän likaisesta jääkaapista ja imurista, joka on edelleen rikki, ajattelen harva se päivä, että tämähän on kuin Ingalsseilla.

Pieni talo preerialla tai iso linna Kruununhaassa,  paikalla ei ole väliä, vaan sillä, että aina on joku, jolle kiljua tai jonka kainaloon käpertyä.

Stressiflunssan jälkimainingeistä herkistyneenä: Jenna