Postausklassikko: Päiväni kuvina
Kun elämän ensimmäiseen ihan oikeaan kesälomaan on aikaa vain vajaa viikko, on kai ihan ookoo alkaa jo laskeutua hiljalleen loman epä-älylliseen tilaan.
Todellisessa kokemusmaailmassa teen vielä tehokkaasti viimeisiä työhommia, siivoan ja suunnittelen lomareissua. Tämän palstan puolella lillun kuitenkin jo pysähtyneissä tunnelmissa. Sanoihin en juuri pysty, joten tässä mitä on jäljellä: päiväni valokuvaläjänä.
7:43: Kun kello soi kolmannen kerran, avaan silmät ja tuijottelen muutaman hetken kattoa. Aamut todella mittaavat motivaatiotani elämiseen, mutta onneksi katto on kaunis.
8:15: Tähän on tultu. Otan kuvia alusvaatteistani. Nämä Weekdayn kalsaripikkarit ovat sentään täysin käyttämättömät – ja tosi kivat, kattokaa ny! Ja supermukavat jalassa, toim. huom.
10:00: Lilyn toimituksen torstaiaamun palaveri. Nyt ollaan jo kiinni elämässä. Rutiinit tuovat turvaa. Toimituksemme roihuaa jälleen kerran liekeissä. Lilyn juttukalenteri täyttyy ideoista ja paljon loistavaa matskua jää vielä yli laidan.
12:50: Eväslounas. Räävimme Katin kanssa jo toista päivää putkeen lohisalaattia, joka jäi Lilyn tekijöiden tiistain iltatapaamisesta. Se ei syö, joka ruokamyrkytystä pelkää.
16: 15: Karkaan toimituksesta Taikin Näytös 11 -kutsuvierasnäytökseen. Kippistän näytöstukat taikoneelle Tigille, hikoilen trenssini sisässä ja maistelen mansikoita. Näytös on mainio. Ei ehkä sitä ihan ominta kamaa, mutta viimevuotiseen verrattuna varsin värikäs, hassu ja unisex-sporttinen kokonaisuus.
Anna-Mari Leppisaaren kandityön kuosit tuovat paikoin mieleen Dries Van Notenin ensi syksyn.
Takuuvarma yhdistellä: ihana Anna Julia Petley-Jonesin veistoksellisessa ukkoliivissä.
Kiinnitän valmistuneiden joukosta katseeni erityisesti viime vuoden suosikkeihini Sofia Järnefeltiin ja Elina Määttäseen. Otokseni Elinan värikkäistä raitahousuista ja suloisen karvaisista yläosista epäonnistuvat, toivottavasti törmäätte niihin muualla. Yllä kuitenkin kuvia Näytös 11- ja Seppälä -stipendit voittaneen Sofian asuista, joissa unelmankevyet helmat kohtaavat hiekkalaatikkoleikit.
18:02: Tapaan Eevan ja laahustan janoisena A21:een, jossa Wrangler esittelee ensi syksyn mallistonsa. Sammutamme janomme, metsästämme ruokaa ja pyöriskelemme viimeviikonloppuisen ravintolapäiväonnistumisen jälkilämmöissä.
20:13: Löydän tieni takaisin kotikulmille. Istumme vielä pienen iltahetken Qulma-kahvilassa. Eeva pohtii omistusasumista ja minä ylistän joka toisessa lauseessa Kruununhakaa.
21:30: Törmään kotiovella tuttuun naamaan. Kyllä, se on nyt se, mun oma Aleksi. Tarkoitukseni oli alun perin pitää Allu blogipimennossa, mutta koska se näkyy jo ainakin täällä, päätän olla vähän höveli. Haemme iltapalaa Alepasta, höpötämme hetken kämppistemme kanssa ja menemme nukkumaan maailmaan parhaaseen sänkyyn, taivaaseeni maan päällä. Pyörin hetken harmaissa pellavalakanoissa, kunnes nukahdan ja näen unta, jossa ratsastan valkoisella hevosella Heikki Kovalaisen kanssa. Tämä on jo toinen Heikki-uneni, enkä ymmärrä, mistä se kumpuaa. Valkoinen hevonen on kuulemma puhtauden ja hyvän onnen enne – tai merkki siitä, että laukkaa liikaa paikasta toiseen.