Se, mitä Uusivirran Olavi sanoi onnesta, on totta
En tiedä, tunnemmeko niin hyvin, että näkisit se jo silmistäni.
Jos emme, kirjoitan sen mielelläni auki:
Minä olen tullut takaisin.
Itseeni.
Omalle paikalleni.
Ihmisten keskelle. Halattavaksi ja tönittäväksi.
Siinä meni kieltämättä hetki, mutta tiedän, ettei yksikään hiljainen huokaus, vaikea ajatus tai otsaryppy mennyt hukkaan.
Uin nyt pää pinnalla, ja kun seuraavaksi alkaa väsyttää, osaan pari uutta kelluntakuviota.
Kiitos myös teille 135:sta elämän tarkoituksesta. Ehkä eniten olen tutkiskellut sydämessäni näitä Vieraan Miehen sanoja:
”Niin typerältä kuin se kuulostaa, jos keksit olevasi allapäin voit aivan yhtä hyvin keksiä olevasi taas onnellinen.”
Olen ollut onnellinen nyt kolme päivää ja olen täysin tosissani, kun sanon, että aion olla onnellinen myös kaikkina tulevina päivinä. Ainakin hetken.
Joinakin päivinä se tulee varmasti luonnostaan. Toisina minun täytyy varmasti hakeutua kaupungin parhaan kahvin ääreen, ryömiä rakkaan kainaloon lukemaan kirjaa, syödä iso lautasellinen lohtupastaa, ostaa uudet alushousut tai tanssia kivun läpi.
Tänään se kävi kuitenkin helposti. Kikatin ja vedin päälleni kahden euron skottiruutuhameen. Ostin pari lahjaa vanhoille rakkaille ja puristin tomerasti kädestä uusia ihmisiä, jotka saattavat muuttaa kanssani saman katon alle.
Ja arvoin tietty Essie-lakkojen voittajan!
Kaija, se olet sinä. Onnea! Lähetä osoitteesi maililla jenna.kamarainen(at)a-lehdet.fi, niin pistän pullot postiin.
Puhdasta mieltä ja täyttä vatsaa teille kaikille toivoo: Jenna, joka tajusi tänään, että tuuletusparvekkeella kuuluu tuulettaa. Kas näin:
