Usko, toivo ja tuomio

”Männyn latva tanssii, huomaathan
Vaikka maa on täynnä neuloja
Älä katso taakse tyttöni mun
Helposti vaan surut näkee näin”

Istuin lauantaina ystävän vieressä Musiikkitalossa ja kuuntelin Anna Järvistä. Istuin, kuuntelin ja yritin olla itkemättä.

 Se oli kaunista.

Silti ainoa asia, joka kieppui mielessäni sunnuntaiaamuna, oli pari väärää virkettä. Lause tai kaksi, jotka olin sanonut, vaikka olisin osannut asettaa sanani paremminkin. Ja ne pari viisautta, jotka olisin voinut lausua, ihan helposti, tuosta vain, mutten lausunut, koska minua pelotti.

Sunnuntai-iltana palasin toisen ystävän kanssa vuosien taakse, aikaan, jolloin kasvoimme käsi kädessä. En muistellut iltoja, jolloin hän lauloi minulle Levolle laske luojani tai päiviä, jolloin en pelännyt hänen takiaan mitään. Ainoa muisto, johon levoton mieleni tarttui, oli yksi tai kaksi rumaa asiaa, pettymystä, joista en osaa irrottaa.

Maanantaina avasin mieleen tallentamani muistikirjan rakkaimmista. Selasin esiin sivun, jonka olen säästänyt kaikista lähimmille, niille, jotka eivät ole koskaan tuottaneet minulle pettymystä, jättäneet yksin tai saaneet itkemään. Sivu oli tyhjä. Ei yhtä ainutta nimeä.

Tiistaina olin pettynyt. Pääasiassa itseeni, mutta myös puolituttuihin, ylikireisiin farkkuihin ja liian muhkeaan neuleeseen, ohueen tukkaan ja huulipunaan, joka ei pysynyt paikoillaan (neljä viimeksi mainittua kuvissa).

Keskiviikkona tunsin helpotusta.

Torstaina tein soittolistan nimettä Ihminen, jota kuunnellessani yritin ymmärtää, että minä sanon väärin ja sinä sanot väärin. Että me kaikki pelkäämme ja tuotamme pettymyksiä.

Tänään, perjantaina heitän syntimuistion Itämereen, ennen kuin vedet jäätyvät. Päätän tuijottaa vaikka väkisin männyn latvaa, joka tanssii yhä, vaikka jalanpohjissa pistelee puusta pudonneet neulaset.  Muistaa, että vaikka rakas putoaa jalustalta, hän on silti rakas.

”Kävellään me käsi kädessä
Mun askeleet ja sun vie huomiseen
Uinutaan sen suven suhinaan
Jonka mänty hiljaa viheltää”
–  Anna Järvinen: Uppåt framåt på finska

Kiitos lauantai-illasta Helsinki Design Weekille ja pakotetuista oivalluksista kaikille epätäydellisille rakkaille. Luojan kiitos teistä jokaisesta.

Armollista viikonloppua meille kaikille toivoo: Jenna

Mäntykuva: Kuvapörssi Oy/ Jupiter Images