Kerroin taannoisessa postauksessani, kuinka ennen muuttoamme vietimme kaksi päivää valmentautumassa ulkomaankomennukseemme. Ensimmäinen päivä käsitteli enemmän henkistä prosessia ja kulttuurishokkia, toinen päivä puolestaan arabikulttuuria. Lupasin avata hieman enemmän myös tuota kulttuurivalmennusta, sillä koin sen itse todella mielenkiintoiseksi. Samaan syssyyn ymppään tähän vähän Dubaita pähkinänkuoressa, sillä asiayhteys osunee parhaiten tähän postaukseen. 

Meitä valmensi kauan Abu Dhabissa asunut suomalainen nainen, joka oli lisäksi perustanut perheen arabimaasta olevan miehen kanssa. Hänellä oli paljon kokemusta niin arabikulttuurin maista kuin islamistakin, ja oli ilo kuunnella hänen henkilökohtaisia kokemuksiaan. Otimme innolla kaiken tiedon vastaan arabikulttuurista, vaikka varsinaiset kohtaamiset arabitaustaisten kanssa ovat Dubaissa vähemmistössä – varsinkin minun kohdallani, kun en ole työelämässä. Islaminusko ja sen tavat näkyvät kuitenkin isosti myös normaalissa arjessamme.   

Arabimaat käsittävät siis kaikkiaan 22 maata, joissa äidinkielenä puhutaan arabiaa, eli kaikkineen noin 300 miljoonaa asukasta. Islamilaiset maat ovat vieläkin suurempi ryhmä ja maantieteellisestikin hieman hajanaisempi. Arabi ei kuitenkaan välttämättä ole muslimi, mutta yleensä uskonto on Islam (shiia tai sunni). Arabimaiden välillä on eroja muun muassa naisen asemassa, sharia-lain tulkinnassa, koulutuksessa, islamin tulkinnassa, öljyn merkityksessä, suhteissa länsimaihin, sekä paljon historiallisia eroja muun muassa siirtomaa-ajoissa. Dubai on osa Yhdistyneitä arabiemiirikuntien liittovaltiota, johon kuuluu 7 emiirikuntaa. Arabiemiraatit itsenäistyivät Iso-Britannian alaisuudesta vuonna 1971. Väkiluku Arabiemiraateissa on noin 7-9 miljoonaa – aika iso haarukka, mutta varsinaista tarkkaa väestörekisteriä ei ole olemassa. Valtaosa populasta on vierastyöläisiä ja alkuperäisasukkaita on vain noin 15-20%. Dubaissa asukkaita on noin 2 miljoonaa. Dubai on emiirikunnista länsimaallistunein ja meidän silmissämme siis kulttuuriltaan ”vapain”. Sharia-lakia käytetään kyllä, mutta esimerkiksi länsimaalaisen syyllistyessä rikokseen, on tuomio useimmiten perinteisten rangaistusten sijasta karkoitus. Pukeutuminen on hyvin länsimaalaista, eli olkapäitä ja polvia uskaltaa hyvin jo näyttää naisenakin ja joskus näkee jopa aika rohkeita asuvalintoja (noin niinkuin ihan skandinaavinkin mielestä) katukuvassa.

Arabikulttuurin tärkeimpiä Dubaissakin näkyviä tunnusmerkkejä on, että ihmiset ovat tärkeämpiä kuin asiat ja työ, hierarkia on suuri ja tasa-arvo suhteellista. Tärkeintä ihmisessä on kuka hän on (äiti, puoliso, hyvän suvun jäsen, kansalaisuus) eikä mitä hän on tehnyt tai saavuttanut (maisteri, päällikkö). Arabikulttuuri on partikulaarinen, eli eri säännöt kuuluvat eri ihmisille suvun ja taustan mukaan. Ihmisiä tulisi myös kohdella eri tavalla aina asemansa mukaan, mikä saattaa hyvin tasa-arvoistuneelle länsimaalaiselle tuntua jopa omien perusarvojen vastaiselta. 

Yhteisöllisyys on arabikulttuurissa todella tärkeää, perhe ja suku tulee aina ensin. Liike-elämässäkin suositaan ystäviä, tuttuja ja välimiehiä, ei välttämättä esimerkiksi taloudelliselta kantilta parhainta tarjousta tehnyttä. On siis tärkeätä tuntea oikeita ihmisiä ja käyttää suhteita. Kasvokkain tapaaminen ja oman ajan uhraaminen on todella arvostettua, suorastaan kallisarvoinen lahja. Esimerkiksi hautajaisissa surua osoitetaan osallistumalla mahdollisimman pitkään ja monena päivänä ”muistotilaisuuteen”, eli uhraamalla omaa aikaa. Samoin liiketapaamisissa tärkeintä on henkilökohtainen asioiminen, eikä asioita tulisi hoitaa vain mailitse tai puhelimitse.

Emotionaalisen kulttuurin ansiosta tunteita näytetään ja temperamentti saa räiskyä ja näkyä (paitsi vierasmaalaisella!), asioita ei kuitenkaan sanota suoraan. Kieli on vuolas ja asioita sanotaan retoriikan avulla vertauskuvin tai muuten rivienvälistä. Totuuden käsite on erilainen ja yleensä arvovaltaisin on oikeassa. Arabikulttuurissa ei myöskään ole varsinaisia lupauksia, vaan ainoastaan aikeita. Aikakäsitys on joustava, sillä koetaan, että luonto ja Allah kontrolloivat, eikä ihminen. N’Shallah, ”jos luoja suo”! Jos jotain ei siis tapahdu, kuten on suunniteltu, se on vain parempi niin.   

Tässä olikin jo liuta suomalaisen kulttuurin vastakohtia, mutta ei siinä vielä kaikki, sillä Islam tuo oman vivahteensa myös kulttuuriin. Islamin uskonto korostaa rauhaa, tottelevaisuutta ja omistautumista jumalalle, Allahille. Se tarjoaa tarkat tapaohjeet ja korostaa erityisesti perhettä, äidin asemaa. Islamissa uskotaan yhteen jumalaan, enkeleihin, profeettoihin ja tuomiopäivään. Islamin peruspilarit uskontunnustus, rukoukset viisi kertaa päivässä, almut, paastoaminen (l. Ramadan) ja pyhiinvaellus, ja nämä ohjaavat muslimin päivittäistä elämää. Ramadan, eli paastoaika, vaikuttaa puolestaan jo kaikkien elämää rajoittavasti muslimimaassa. Vasta auringon laskettua on paastoaikana lupa syödä ja juoda, joten julkisesti myös ei-muslimin tulisi pidättäytyä tästä – ja siis jopa kaikesta ”pureskelusta”. Paastoaminen ei koske vanhuksia, pukkulapsia ja raskaana olevia. Perjantai on pyhäpäivä, eli täällä viikonloppu asettuu perjantaille ja lauantaille. Islam kieltää myös sianlihan syömisen ja alkoholin nauttimisen, joten näiden saatavuus on Dubaissakin rajoitettua. Alkoholilisenssi on pääsääntöisesti vain hotellien yhteydessä olevissa ravintoloissa, eikä ihan aina niissäkään. Dubaissa asuva länsimaalainen saa myös ostettua alkoholia muuten esimerkiksi paikallisesta ”Alkosta”, mutta siihen tarvitaan paikallinen henkilöllisyystodistus, joka todistaa ettei henkilö ole muslimi. Sianlihatuotteille on ruokakaupoissa omat erilliset osastostona, jotka on merkitty muslimeille selkein varoittavin kyltein. 

Tunnetusti tasa-arvo ja naisen asema on arabikulttuurissa erilainen. Avioliitto vahvistaa naisen aseman ja nainen on sitä arvostetumpi, mitä iäkkäämpi hän on. Kuuleman mukaan toisaalta naiskauneus on parhaimmillaan alle 25-vuotiaana, eli sen jälkeen ulkoisilla avuilla ei tehdä enää mitään. Mies on naisen tukena ja päin vastoin, usein myös menestyvän miehen takana voi olla vaimo. Miehellä ja naisella on yhteiskunnassa kuitenkin erilaiset roolit ja arabikulttuuri on hyvin maskuliininen. Naisella voi toisaalta olla myös erioikeuksia, eli esimerkiksi raskaana oleva nainen saattaa saada vapautuksen parkkisakoista tilansa ansiosta.

Opin valmennuksessa muun muassa kuinka tervehditään kunnioittavasti arabimiestä perinteisen kättelemisen sijaan, eli siis silmiin katsomatta ja koskematta. Kävimme myös läpi muun muassa kohteliaisuussääntöjä esimerkiksi illallisten varalta ja vaihdoimme myös paljon kokemuksia edellä mainituista tavoista ja säännöistä poikkeamisesta. Sillä kun puhutaan ihmisistä ja kulttuurista, peruslähtökohta on usein stereotypia. Toki stereotypia on hyvä lähtökohta, sillä silloin on edes jotakin kättä pidempää. On kuitenkin hyvä suhtautua kaikkiin yleistyksiin varauksella ja jättää tilaa omakohtaisille kokemuksille. Kaikki meistä toimivat kuitenkin oman arvomaailman ja kokemusperän mukaisesti, eli silloin tällöin vastenkin normeja.