Huonekalujen vaihtuvuudesta – onko sisustus ikuista?
Asuntomme on valoisa ja edellisen asukkaan tekemät valinnat, esimerkiksi olohuoneen tehosteseinän maalaamisesta vaalean beigeksi, eivät ole yhtään hullumpia. Toki niitä hieman hullumpiakin valintoja on, mutta palaan niihin vähän myöhemmin. Useimmat värivalinnat ja etenkin huoneiston valkoinen katto ja valoisat huoneet miellyttivät minua ja asuntoesittelyssä käydessämme.
Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin, edellisessä kodissamme suosin boheemia tyyliä, mutta valoisassa ja simppelissä rivarikolmiossa toimii mielestäni paremmin yksinkertaisemmat ja hillitymmät ratkaisut sekä ilmavat ja tilan tuntua korostavat huonekalut.
Eräs ystäväni muutti taannoin vanhaan rintamamiestaloon ja kertoi, että hän haluaisi kertaheitolla ostaa asuntoonsa ihania maalaisromanttisia talonpoikaishuonekaluja ja talon vanhaa henkeä kunnioittavia sisustusratkaisuja, mutta esteenä on raha – tai pikemminkin sen puute. Minusta rahan puute sisustuksesta puhuttaessa on vain hölmö tekosyy, sillä pitkään työttömänä ja erilaisissa pätkätöissä kituutellessani olen kuitenkin huomannut löytäväni mitä mainiompia sisustusratkaisuja edullisesti – ja aina kympin, tai muutaman kympin budjettiini sopien.
90-luvun alussa vanhemmillani oli antiikkiliike. Puoti täynnä vanhan ajan henkeä ja toinen toistaan mielenkiintoisempia huonekaluja, vanhoja käyttöesineitä ja koristeita. Toisinaan parhaimmat löydöt päätyivät meille kotiin ja vanhojen huonekalujen keskellä vartuneena ajattelin, että kun minä viimein muutan pois kotoa, en hanki yhtäkään vanhaa ja käytettyä huonekalua.
Vaan arvatkaapa mitä… Tänäpäivänä minun ja vanhempieni yhteinen harrastus on kirpputorit, antiikkimarkkinat ja rompepäivät. Tänäkin kesänä olen herännyt viikonloppuaamuina herätyskellon painostavaan soittoon jo aikaisin aamulla, jotta ehdimme ensimmäisten joukossa tekemään parhaimpia löytöjä.
Minun kohdallani parhaimmat löydöt tarkoittavat useimmiten kestäviä ja tyylikkäitä huonekaluja. 50- ja 60 -lukujen huonekalut vetävät minua puoleensa, enkä voi ymmärtää, miten vuosikymmeniä kestäneitä esteettisiä huonekaluja voi ostaa muutamalla eurolla tai muutamalla kympillä, kun nykyajan huonekaluliikkeissä vieraillessa kestävää laatua ei tunnu saavan edes parilla sadalla.
Ja pienenä vinkkinä kirpputoreille – parhaimmat löydöt teet silloin, kun et oikeastaan etsi mitään ja etenkin silloin, kun sinulla on erittäin rajallisesta rahaa mukanasi. Juuri silloin eteesi tupsahtaa huonekalu, josta et edes osannut haaveilla tai jota et osannut kaivata, mutta sen nähtyäsi yhdistät salaman nopeasti, miten hyvin se sopisi olohuoneen ikkunan alle tai makuuhuoneen tyhjään nurkkaukseen. Been there, done that…
Lapsuudenkodissani sisustuksen ja huonekalujen vaihtuvuus on aina ollut hyvin vikkelää. Olen itsekin sitä mieltä, ettei täydellisiä huonekaluja täydy ostaa kertaheitolla siltä yhdeltä ja ainoalta Ikean reissulta, vaan niitä voi kerätä mieltymystensä mukaisesta sitä mukaan, kun niitä tulee vastaan kirppareilla – tai miksei vaikka siellä Ikeassa. Ainahan voi käydä niin, että vaikka kotona on hyvä nojatuoli, keittiönpöytä tai lipasto, jostain voi löytyä vielä parempi, vielä täydellisempi! Silloin ei auta muu, kuin myydä tai siirtää vanhaa ja ostaa uusi ja täydellinen sen tilalle. Vai mitä?
Ystäväni totesi, ettei ole ikinä ajatellut asiaa noin yksinkertaiseksi. Hänen lapsuudenkodissaan huonekalut olivat aina olleet jotenkin ikuisia, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen samoja, kerran hankittuja huonekaluja – ja sama ajatusmaailma oli hänen huomaamattaan pitänyt häntä otteessaan tähän hetkeen saakka.
Minulle ajatus tietynlaisesta pysyvyydestä sisustuksessa on absurdi, sillä totuin jo lapsena siihen, että usein koulusta kotiin tullessani jokin oli muuttunut: olohuoneessa saattoi olla aivan toisenlainen sohvaryhmä nojatuoleineen, tai tuttu puhelinpöytä olikin vaihtunut lipastoksi. Olohuoneen nurkkaan oli saattanut ilmestyä uusi valaisin tai keittiön pöydän ympärille oli ilmaantunut neljä uutta tuolia.
Kirpputorit ja vanhan tavaran ostaa/myy/vaihtaa -liikkeet ovat ihan mieletön mahdollisuus juuri tällaisiin kokeiluihin. Parhaimmassa tapauksessa huonekalut voi vaihtaa osto- ja myyntiliikkeen kanssa päikseen, jolloin rahaa ei tarvita lainkaan. Olen itse saanut viiden vuoden aikana muokattua edullisten löytöjen puitteissa asunnostani viihtyisän ja mukavan kodin, jossa on jo paljon sellaisia huonekaluja, joista tuskin ikinä raaskin luopua. Eikä sellaisista, täydellisistä huonekaluista kai koskaan tarvitsekaan luopua. Vaikka teenkin yksinomaan impulsiivisia huonekaluhankintoja, sisustan samaan aikaan pitkällä tähtäimellä. Olen silti aina avoinna uusille ideoille, ajatuksille ja ratkaisuille.
Mitä mieltä sinä olet? Onko kodin sisustaminen ikuisesti jatkuva jännittävä seikkailu, vai jo kertaalleen ihan toimivaksi todettu pysyvä kokonaisuus?