Meidän koti

Jennalla

Kerron nyt hieman kotiprojektistamme, joka on suurin syy sille, miksi halusin perustaa blogin. Olen saanut viimeisimpien kuukausien aikana valtavasti inspiraatiota muista sisustusblogeista, ja osaksi haluankin jakaa näitä oivalluksia omassakin blogissani. Lisäksi olen pistänyt merkille, että jos jokin näyttää hyvältä kameran linssin läpi tarkasteltuna, se todennäköisesti on sitä myös todellisuudessa.

Siispä halusin aloittaa muuton jälkeisen sisustusmatkan yhdessä blogin kanssa. Luulen, että tänne on mukava palata vielä pitkänkin ajan päästä ja katsoa, mistä kaikki oikein saikaan alkunsa.

Asustelen avomieheni kanssa 80-luvulla rakennetussa rivarikolmiossa, jonka ostimme loppuvuodesta 2013 täyteen ahdetusta lähiöstä. Muutimme tänne ihanasta 20-luvulla rakennetusta palvelusväentalosta, joka sijaitsi maaseudun rauhassa ja jossa olin ollut vuokralla neljän vuoden ajan. Muutto maaseudun rauhasta vilkkaaseen lähiöön oli kaikin puolin melkoinen kulttuurishokki. Koska kokopuiset 20-luvun maalaisromantiikkaa henkivät huonekalut eivät enää istuneet uuden, 80-luvun asunnon tyyliin ja ajankuvaan, alkoi matka uuden, asuntoon paremmin istuvan sisustustyylin etsimiseen.
 


Kun viime vuonna etsimme yhteistä asuntoa, yksi tärkeimmistä kriteereistä oli löytää sellainen koti, joka ei oitis tarvitsisi kummoisempaa remonttia.

Lähtökohdat olivat nimittäin harvinaisen hyvin tiedossa: siinä missä minä rakastan värejä, persoonallisia yksityiskohtia, mielenkiintoisia ratkaisuja ja leikkisiä yhdistelmiä, avomieheni ratkaisu kaiken suhteen on yksinkertaisesti musta. Mitä kliinisempiin olosuhteisiin yhdistettynä, sen parempi.

Halusimme siis asuntoa valitessamme välttyä yhdessä tehdyiltä remonteilta toistaiseksi, koska tiesimme, että emme ikinä pääsisi yhteisymmärrykseen värien käytön suhteen.
 

Siinä missä edellisen, pääasiassa yksin remontoimani ja sisustamani kodin pääasialliset tyylisuuntaukset olivat boheemi ja "rakkaudella valittu" (kts. kuva edellisen asuntomme eteisestä yllä), olemme nykyisen asuntomme suhteen yrittäneet pitää jonkinlaista kompromissiksi käyvää linjaa. Myönnän kyllä, että vanha Huvikumpua muistuttava puutalo oli paljon mielekkäämpää täyttää väreillä, kuin tämä nykyinen, tylsä betonirivari, joka ei juurikaan hengi persoonallisuutta mihinkään suuntaan.

Uuden kodin suhteen aloitimme siis myös sisustamisen puhtaalta pöydältä ja myimme huonekaluja, joita olin rakkaudella valinnut huvikumpuuni. Kaikista rakkaimmat huonekalut saivat kuitenkin jäädä - haluanhan tehdä nykyisestäkin asunnosta persoonallisen ja minun, myös meidän, näköisemme.
 

Siinä missä edellinen asuntomme oli boheemi sekamelska, aiomme uuden asunnon suhteen pysyä hillitymmissä ratkaisuissa. Olen luopunut (tai luopumassa) ylimääräisistä tavaroista ja pyrkimässä selkeämpiin linjoihin. Yllä olevassa kuvassa näkyvän keittiönurkkauksen lasiset avohyllyt ja suloiset liitutaulut myytiin oitis muuttomme yhteydessä.

Vaikka yhteisen kodin sisustaminen ei ole helppoa tapauksessa, jossa molemmat osapuolet ovat harvinaisen erimielisiä about kaiken suhteen, pakkaa sekoittaa vielä sekalainen sakki rakkaita koiria ja pelastettuja kaneja, jotka nekin täytyy ottaa huomioon monissa väri- ja materiaalivalinnoissa.

Sisustusratkaisujen, -haaveiden ja remonttimietintöjen keskellä esittelen blogissani pala palalta myös kirpputoreilta tekemiäni löytöjä, kerron ehkä hieman puutarhaprojekteistani ja jaan palan arkeani.

Tervetuloa seuraamaan sekametelisoppaa Jennalla. :)

Kommentit

Elefanttimarssi

Mä oon ite sellanen mustavalkoharmaa-tyypi, ihana nähdä koteja, jotka on sisustettu eri tavalla, ku oma  :) hienoa, että te yritätte löytää kompromisseja molempien tyylien välillä. Se ei aina varmasti ole helppoa, mutta tärkeintähän on se, että molemmat viihtyvät yhteisessä kodissa ja siitä tulee TEIDÄN näköisenne :)

Jennalla

Mä nostan ikuisesti ja iänkaikkisesti hattua mustavalko- ja mustavalkoharmaa-tyypeille ja nimenomaan siksi, että en pystyisi vastaavaan koskaan itse. Eikä vähiten siksi, että koirataloudessa pyrimme välttämään valkoista - toki sitä pystyy koirienkin keskellä käyttämään harkitusti. Musta vain tuntuu siltä, että oli koiria tai ei, valkoinen ei tule ikinä toimimaan ainakaan tämän yksilön ihmiselämässä... :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.