Hiljaa hyvä tulee
Haluaisin kuulua niihin ihmisiin, jotka uuteen kotiin muutettuaan pyörähtävät Ikeassa ja pitävät sitten tuparit. Muuttomme yhteydessä aloin puhumaan kavereilleni pian koittavista tupareista, mutta eihän se sitten mennytkään ihan sillä tavalla.
Ensinäkään meillä ei ollut verhoja – vanhassa vuokra-asunnossa virkaa toimitti seinään ruuvatut rullaverhot ja uuteen asuntoon meillä ei ollut mitään muuta, kuin mahdollisimman verholta näyttävä lakana. Meni vajaa puoli vuotta löytää meidän keittiöön sopivat verhot muualta, kuin lakanoiden joukosta liinavaatekaapista.
No eipä meillä ollut kattovalaisintakaan keittiöön toimitettavaksi. Ja kattovalaisinten ostaminenkaan ei ole mitään maailman helpointa puuhaa – on vaikea kuvitella korkealla ulottumattomissa muiden valaisinten keskellä riippuvaa lamppua omaan kotiin sellaisenaan. Asiaa ei luonnollisesti helpota se, että lamppuja joutuu useimmiten tarkastelemaan alhaalta ylöspäin, eikä suinkaan sellaiselta korkeudelta, jolta valaisin olisi yksinkertaisempaa hahmottaa kaikkineen.
Kaikkein hankalinta koko projektissa on kuitenkin ollut ruokailuryhmän löytäminen. Voin kertoa, että etsitty on. Sopivaa pöytää on mallattu siellä sun täällä, uutena ja käytettynä. Tähän mennessä vaihtoehdoista parhain on löytynyt ohikulkumatkalta Lahdesta, Sisustusliike Aleksanterista, jossa palvelu ja valikoima oli erinomaista. Ikävä kyllä jouduimme olosuhteiden pakosta jättämään suosikkimme vielä liikkeeseen, ja riittävän edullista vaihtoehtoa metsästäessämme olemmekin tyytyneet edellisessä asunnossa tietokonepöydän virkaa toimittaneeseen vanhaan kokopuiseen pöytään. Ja mitä kauemmin vanha kokopuinen pöytä hätävarapenkkeineen seisoo keittiössä, sitä vähemmän haluaisin niistä enää luopua…
Mutta on meidän keittiöön jotain tullut jahkailemattakin. Persoonalliset koirien ruokakupit löytyivät joulukuiselta koiranäyttelyreissulta edullisesti (Musti ja Mirri) ja keittiön hana vaihdettiin perinteisemmästä hanatyypistä enemmän mieleisekseni kuin taikaiskusta.
Ai niin, kuvistakin bongattavat koiraperheen ratkaisut ovat: peltiroskis koiranruualle, rottinkikori (jonka reunojen mustaksi maalaamisesta haaveilen – ei vaan taida mikään tähän tarttua?) sisustustyynyillä ja sisustukseen sopivat ruokakupit. Lisäksi rottinkikorin takana olevasta verhosta roikkuu pienet kesäkeittiöön tarkoitetut kivipainot, koska muuten verho päätyisi korissa pyörivien koirien hunnuksi tai vaihtoehtoiseksi kärpäs-suojaksi.
