Kesäkassi ei oo mikään maailman yksinkertaisin juttu. Saalistin täydellistä kesäkassia selkeä visio pääni sisällä jo viime kesänä, enkä löytänyt sitä verkkokaupoista, en kirpputoreilta tai edes rompepäiviltä, en mistään.

Vihjasin ystävilleni, että hakusessa on iloisen kirkuva kesäkassi, joka saa olla vaikka suoraan 80- ja 90-lukujen vaihteesta. Saa olla auringon haalistama, ja mitä hullumpi ja isompi, sen parempi.

Ei tärpännyt – kunnes viimein syksyn ja pimeän talven jälkeen toukokuussa.
 

Poikkesin ohikulkumatkalla lifestyle -myymälässä Hämeenlinnassa, ja löysin täydellisen kassin. Se oli ehkä hiukan liian hullu ja hiukan liian iso, joten otin siitä kuvan kännykällä ja jäin miettimään asiaa.

Seuraavana yönä näin unta, että olin tatuoinut käteni ja kasvoni kesäkassin kuosilla – ja kyllä kadutti! Mutta seuraavana aamuna hain kesäkassini kotiin, ja sitä päätöstä en ole katunut hetkeäkään.
 

Kesäkassini on täydellinen. Se on iso ja tilava, ja imaisee helposti sisälleen parikin rantapyyhettä. Siellä kulkee paitsi rantakamppeet aurinkorasvoineen ja vesipulloineen, myös spontaanit kirpputorilöydöt ja töihin (hyi) roudattavat aaneloset.

 Kesäkassissani on pari pientä avotaskua ja pieni vetskaritasku salaisuuksille. Spontaanina kesäpäivänä se pitää sisällään kännykän, kotiavaimet, lompakon, aurinkorasvan, vesipullon ja pienikokoisen järjestelmäkameran.

Ja tiekkö mitä? Se on täydellinen!