Aulanko. Muistan, kuinka ensi kertaa löysin tieni tuohon Hämeenlinnan ihmemaahan, melkein 20 vuotta sitten. Olin vastarakastunut ja siinä onnentilassa rakastuin päätä pahkaa myös Aulangon fantasiamaailmaan. En tiennyt etukäteen, mitkä ihanuudet minua odottivatkaan Aulangon puistometsässä, kun vanha kunnon Toyota Carina II, alias Hopeanuoli, minut sinne kiidätti. Vaikka aika on jo Hopeanuolesta jättänyt, Aulangolle palaan aina uudelleen ja uudelleen haltioitumaan.

Voisin sanoa, että eversti Hugo Standertskjöldillä oli mun luonto. Hän oli minun sieluntoverini ainakin siinä, mitä hän halusi ympärilleen. Hän osti vuonna 1883 Vanajaveden rannalta tilan ja aloitti Aulangon muokkaamisen sellaiseksi, mistä mekin saamme nykyään nauttia. Mm. upea Graniittilinnan ”raunio”, Aulangonvuoren huipulla nököttävä näköalatorni, Eino Leinoakin inspiroinut Onnentemppeli ja ihastuttava Ruusutemppeli, satumaiset tekojärvet Metsälampi ja Joutsenlampi. Ymmärrän, että kaikkia ei miellytä tämä luonnon muokkaaminen, mutta lopputulos on vielä yli sadankin vuoden jälkeen todella hurmaava. Aulanko on aina yhtä maaginen ja hypnotisoiva.

Aulanko nappaa hyppysiinsä heti alueelle tultaessa. Kohti kylpylähotelli Cumulus Resort Aulankoa tultaessa, Graniittilinna Aulangontien oikealla puolella yllättää, koska sitä ei osaa odottaa. Graniittilinnassa kannattaa käydä tutkimusmatkalla ja antaa mielikuvitukselle siivet.

Kesäisin ”raunoissa” toimii kesäteatteri, mutta monesti linnassa saa kierrellä kaikessa rauhassa. Talviaikaan linnanraunio on jylhä ja jännä, kesällä tunnelma on paljon ystävällisempi. On uskomatonta, kuinka paljon luonto ja sää muokkaavat paikkaa vuodenaikojen mukaan. Kiviraunio antaa mahtavat puitteet mielikuvitukselle, niin lapsille kuin aikuisillekin!

Graniittilinnasta voi suoraan jatkaa matkaansa patikkapolkua pitkin, kohti Aulangonvuoren huippua ja näköalatornia. Eri kohteet on merkitty hienoilla taiteilija Lennart Segerstrålen suunnittelemilla 1930-luvulta peräisin olevilla tienviitoilla, joita on helppo tulkita. Karhuherra viitoittaa reittiä kohti Karhuluolaa (vuoren huipulla olevan näköalatasanteen alla), Joutsenlampi on merkitty joutsenviitoilla, näkötorni torniopasteella jne. 

Myös autolla tai pyörällä voi hurautella rengastietä pitkin kohti Aulangonvuoren huippua. Yhtä reittiä ylös, toista alas. Matkalla voi pysähtyä ihastelemaan kaikkia Aulangon nähtävyyksiä. Metsälammelle tultaessa kohtaa ensin Ruusulaakson paviljongin, Ruusutemppelin, jonka ympärille oli alunperin tarkoitus rakentaa ruusulaakso. Huvimaja, tai pikemminkin huvitemppeli, on eversti Standerskjöldin ajoilta asti säilynyt puinen katos, jonne on helppo kuvitella tyylikkäitä herroja ja daameja 1900-luvun alun asuissaan nauttimassa iltapäiväkahviaan.

Metsälammella voi ihastella alueen lintojen puuhia, sorsia ja joutsenia ei tarvitse kauan etsiä näköpiiriinsä. Tekojärven rannalla on piknik-pöytiä ja omat eväät voi nauttia ihastuttavassa miljöössä, aivan kuten jo yli vuosisadan ajan onkin tehty. Aulanko oli jo 1800-luvun lopulla suosittu retkikohde ja vuorelle kavuttiin nauttimaan luonnosta ja upeista maisemista. 

Ylimmän parkkipaikan jälkeen on pieni kipuaminen kohti Aulangon muinaisen linnavuoren huippua. Korkealla edessä siintää jylhä kivinen näköalatorni. Kävellessä ylämäkeä, oikealla puolella tietä kannataa kiinnittää huomionsa kylttiin, joka kertoo missä Yoldiameren rantaviiva sijaisti vuonna 7700 eaa. Aulanko on historiallinen paikka koko Suomen mittakaavassa. Aulangonvuoren huippu oli yksi ensimmäisistä nyppylöistä, joka pisti esiin veden alta jääkauden päätyttyä.

Huipulle päästyä odottaa henkeäsalpaavan upea näkymä yli Vanajaveden laakson. Kansallismaisema on mykistävä. 1934 rakennettu näköalatasanne aukeaa kohti Aulangonjärveä. En yhtään ihmettele, että tämä ainutlaatuinen näky innosti mm. Gallen-Kallelaa ja myös itse kansallissäveltäjäämme Jean Sibeliusta. Synnyinseudun maisemat ovat varmasti vaikuttaneet vahvasti Sibeliuksen sielunmaisemaan ja loppu onkin historiaa. Finlandia-teos sopisikin mainiosti taustamusiikiksi Aulangon huipulle. Näköalatasanteen alapuolella on taiteilija Lennart Segerstrålen metsästysaiheinen fresko ja sivulta laskeutuvat myös 322 porrasta alas Karhuluolalle. Siellä asustaa karhuperhe, Robert Stigellin veistos ”Karhut” vuodelta 1905.

Aulankovuoren huippua hallitsee kuitenkin yksinäisessä ylhäisyydessään graniittinen 33-metriä korkea näkötorni. 1906 – 07 rakennetun tornin suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin. Torni on kesäisin auki klo 8-19 ja oven ollessa auki, kannattaa ehdottomasti kiivetä ylös asti. Näkymä on .. Noh, käy itse katsomassa 😀 Muista kuitenkin pitää hatustasi kiinni, huipulla tuulee! Torni soveltuu myös lapsille, mutta kovin korkeanpaikankammoinen voi käydä vaikka katsastamassa vain tornin hienon sisäpuolen astumatta kattotasanteelle. Nousu torniin on kuitenkin tehty miellyttäväksi. Näkötorni on jaettu tasanteisiin, erillisiin kerroksiin, joista ei näe alemmille tasoille. Vain pienet ikkunat paljastavat, kuinka korkealla ollaan.

Kun huipulta avautuvia näkymiä on ihastellut tarpeeksi, voi kesäaikaan nauttia näkötornin juurella sijaitsevassa entisessä metsänvartijan asunnossa piristävät sumpit. Rakennuksessa oli jo 1900-luvun alussa vaatimatonta kahvitarjoilua ja rakennusta laajennettiin 1930-luvulla. Hätäisimmille löytyy rakennuksesta myös pikkula. Jäätelön ja kaffen jälkeen voikin lähteä laskeutumaan vuorelta alaspäin kohti Joutsenlampea, jonka rannalta voit laskea kuinka monta joutsenta bongaat. Tekojärven ympärillä kiertää puu- ja pensaslajipolku ja jälleen on tarjolla eväsretki- ja levähdyspaikkoja. Tietä eteenpäin lasketellessa, tien vasemmalla puolella tupsahtaa äkkiä näköpiiriin Onnentemppeli, joka on kuin karkki omalla kivikukkulallaan.

Aulanko on kokonaisuudessaan ainutlaatuinen paikka. Itse olen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana käynyt siellä vuosittain. Joka kerta paikka saa minut pauloihinsa, eikä ote tunnu hellittävän. Aulanko on yksi minun sielunmaisemistani, paikka, jossa on hyvä olla. Aulanko toimii hyvin päiväretkikohteena, mutta jos vain mahdollista, yhdistä matkaasi yö tai pari viereisessä Cumulus Resort Aulanko – kylpylähotellissa. Tuossa ajattomassa hotellissa aika tuntuu pysähtyvän, voit aktiivilomailla tai vain nauttia hotellin tunnelmasta. 1930-luvulla rakennettu päärakennus on upea funktionalismin edustaja, johon liittyy myös nuoren elokuvatähden traaginen kohtalo. Lue näistä myöhemmin lisää blogista, Aulanko osa 2… To be continued 🙂