Kävelykierros Lontoossa on klassinen käsite. Kujia, katuja, pubeja, kauppoja, nähtävyyksiä, historiaa, muotia, ihmisiä, ravintoloita… Lontoo on kuin runsaudensarvi, josta ei vain saa kyllikseen. Siitä voi nauttia kepeästi ja ihastellen, syvällisesti ja tiedostaen, tuhlaten tai pihistellen, tutkien, lukien, kuunnellen ja haistellen. Lontoossa riittää ammennettavaa. Itse olen pahemmanlaatuisessa koukussa, enkä edes yritä päästä addiktiostani eroon! Entäs sitten Lontoon julkinen liikenne, sekin on klassinen käsite 😀
Rakastan kävelyä Lontoossa. Kävelemällä näkee paljon, voi mennä omaan tahtiin, pysähdellä tai kiirehtiä. Näkee myös yksityiskohtia, jotka ohi pyyhältäessä jäisivät muuten huomaamatta. Käveleminen on myös monesti varmin tapa päästä liikkumaan tuossa ahdetussa suurkaupungissa, jossa liikenne tahtoo monesti takkuilla. Välillä on kuitenkin pakko hypätä julkisiin, jotta matkan tekoon ei mene koko päivää apostolin kyydillä.
Julkinen liikenne ja kuinka se toimii
Lontoon julkinen liikenne kattaa hyvin eri alueet ja kaupunginosat ja kulkuneuvot kulkevat usein, mutta kun liikenne jumittaa, se todellakin jumittaa. Aikaa kannattaakin aina varata matkantekoon hieman enemmän, kuin ajattelisi. Itse käytän Lontoossa liikkumisen apuna Citymapper-appia, joka toimii kaupungissa mainiosti. Se kertoo reaaliaikaisesti vaihtoehtoisetkin kulkuneuvot, matkareitit, -ajat, -hinnat, viivytykset ja toimii myös tarvittaessa karttana. Lontoon julkinen liikenne on monipuolinen, mutta ei välttämättä ollenkaan monimutkainen.
Matkalippuna Lontoossa toimii helpoimmin elektroninen Oyster Card-matkakortti, jonka voit ostaa viiden punnan panttia vastaan automaateista esim. metro- tai juna-asemilta. Pantin (ja jäljellä olevan max.10 punnan käyttämättömän arvon) saat takaisin, kun palautat kortin. Voit ladata kortillesi rahaa (pay as you go) tai aikaa (travelcard). 0-10-vuotiaat matkustavat ilmaiseksi. Matkakortti on henkilökohtainen, eikä sillä voi maksaa kerralla kuin yhden ihmisen matkan. Ennen kortin ostoa ja latausta kannattaa hieman selvittää, millä kulkuneuvoilla, mihin aikaan ja miten pitkiä matkoja aiot kulkea. Eri kulkuneuvojen käyttö maksaa eri summan eri aikoihin ja maksu määräytyy myös matkan pituuden tai ylitettyjen alue-rajojen mukaan (zone 1-6). Perusturisti liikkuu luultavimmin bussilla ja metrolla alueiden zone 1 ja zone 2 sisällä. Itse suosin rahalatausta, koska matkustan eniten bussilla, joka on halvin kulkuneuvo Lontoossa. Voit kulkea matkakortilla kerran ”miinuksella” (ainakin busseissa), matkalipun hinnan ollessa enemmän, kuin kortilla jäljellä oleva arvo. Matkakortinlukija kertoo tästä punaisella valolla ja merkkiäänellä. Lukija kertoo myös aina kortissa jäljellä olevan summan. Varsinkin busseissa liikkuu matkalippujentarkastajia, joten matkat kannattaa aina maksaa kiltisti 🙂 Oyster Cardissa on päivittäinen hintakatto, joka määräytyy sen mukaan, millä alueella on matkattu, mihin aikaan ja millä kulkuneuvoilla. Et siis maksa päivässä matkoistasi enempää, kuin hintakatto sanelee. Matkustettaessa alueen zone 1-2 sisäpuolella, hintakatto on 6,60 puntaa/päivä. Oyster cardin vaihtoehtona on lähimaksamiseen soveltuva debit-kortti. Ulkomaalaisen maksukortin kanssa saattaa kuitenkin olla häikkää matkakorttilukijoiden kanssa ja maksut saattavat nousta valuuttakurssien takia korkeammiksi, joten suosittelen Oysterin hankkimista joka tapauksessa. Huomioitavaa on myös, ettei esim. busseista voi lainkaan ostaa matkalippuja käteisellä ja erikseen ostettu kertalippu metroon maksaa alkaen 4,90puntaa, eli hanki matkakortti itsellesi heti reissusi alussa!
Kulkuvälineet
Bussi on oma ehdoton kulkuneuvovalintani Lontoossa, jos ei ole kiirusta päästä eteenpäin. Ne toki tuppaavat seisoskelemaan kapeilla kaduilla moneen otteeseen, mutta Lontoon bussikuskit ovat mestareita pujottelemaan ruuhkassa eteenpäin mitä pienemmistäkin väleistä. Ei ole vaikea keksiä, mistä Harry Potter-kirjojen Poimittaislinja on saanut innoitteensa… Bussin kyydistä voi bongailla uusia näkymiä ja nauttia kaupungin atmosfääristä, asioita, jotka tubella matkustettaessa jäisivät kokematta. Bussin kyydissä on helppo ottaa haltuun uusia alueita kuin vahingossa ja kaupungin kartta alkaa piirtymään päähän kaupunginosien yhdistyessä toisiinsa. Saatan itse matkata tuttuihinkin paikkoihin vaihtoehtoisia bussireittejä käyttäen, vain nähdäkseni uusia kaupunginosia. Bussikyyti maksaa aina 1,5puntaa (tähän ei vaikuta matkan pituus tai kellonaika) ja vaihtoaikaa toiseen bussiin on tunti. Oyster card-korttia näytetään kortinlukijalle vain bussin kyytiin noustessa. Monet bussit kulkevat läpi yön ja yölinjat tunnistaa N-kirjaimesta. Jos haluat pienen läpileikkauksen kaupungista, hyppää bussin 15 kyytiin (reitti kulkee väliä Blackwall-Trafalgar Square, mutta Tower Hill-Trafalgar Square on paras väli turisteille). Matkan varrella voit bongata monta nähtävyyttä ja merkittävää aluetta, kuten the City of London (vanhin, alunperin roomalaisten perustama Lontoon alue, joka on nykyään merkittävä finanssimaailman keskus), The Tower of London ja Tower Bridge, vuonna 1666 syttyneen Lontoon palon kunniaksi pystytetty 62m korkea muistomerkki the Monument, St. Paulin katedraali (Dianan ja Charlesin hääkirkko!), lakimiesten Fleet street, joka muuttuu upean viktoriaanisen The Royal Courts of Justice-rakennuksen kohdalla Strandiksi ja tietysti Trafalgar Square, jota reunustaa mahtava taidemuseo National Gallery (ilmainen, kuten monet muutkin museot Lontoossa!). Trafalgar aukiolta voit kuikuilla myös Whitehall-kadun toisessa päässä nököttävää Big Beniä.
Underground, lempinimeltään tube, eli Lontoon metro, on yleensä nopein ja kiireessä varmin vaihtoehto liikumiselle, kun kuljetaan laajan kaupungin alueella pidempiä matkoja. Matkustajien suureksi ”riemuksi”, nekin tosin saattavat seisoskella tunneleissaan tai jumittaa asemille. Tubella matkaamiseen antavat omat haasteensa myös ajoittaiset metrolakot ja eri linjojen tunneleiden tai asemien korjaustyöt, mutta näistä tiedotetaan mm. metroasemilla. Tube on kuitenkin näppärä ja erittäin lontoolainen tapa liikkua kiireisessä kaupungissa. Metrolla kulkeminen maksaa alkaen 2,40 puntaa (tuo hinta on keskusta-alueen, eli zone 1, sisällä tehdylle metromatkalle). Näytä Oyster Card matkakorttilukijalle, joka sijaitsee asema-alueelle vievässä portissa. Korttia näytetään lukijalle mennessä ja tullessa, eli matkan molemmissa päissä! Voit näyttää korttia lukijalle portin ollessa vielä auki edellisen matkustajan jäljiltä. Lontoolaiset arvostavat nopeutta ja sujuvuutta! Lontoon metro on maailman vanhin ja linjoja on useita. Metrokartta on selkeä ja asemilla on myös yleensä paljon henkilökuntaa opastamassa matkalaisia. Monesti hyvin sokkeloisilla metroasemilla kulkemista helpottaa, kun tiedät metrolinjasi lisäksi, mihin ilmansuuntaan olet menossa (esim. pohjoiseen, eli northbound). Osa metroasemista ja -laitureista ovat näkemisen arvoisia jo itsessään. Tube vie näppärästi myös esim. Heathrown lentokentälle (Piccadilly-linja). Nykyään metro kulkee rajoitetusti myös läpi yön, tsekkaa vain linjat ja ajat etukäteen.
Junat ovat käteviä matkatessa esikaupunkialueille. Esim. Gatwickin lentokentälle pääsee näppärästi paikallisjunalla (huom! Jos et halua maksaa extraa, valitse tavallinen paikallisjuna, älä turisteille tarkoitettua Gatwick Express-junaa). Juniin pätevät samat haasteet kuin tubeen, jumijumijumi ja sitten seistään raiteilla tai vaihdetaan junaa sataan kertaan. Henkilökunta ja kuulutukset kuitenkin aina opastavat matkalaisia. Osan junamatkoista voit maksaa Oyster Cardilla, kaikki matkat automaateista tai lipunmyynnistä saatavilla lipuilla. Molemmat lipputyypit näytetään porteilla mennessä ja tullessa, kuten metrossa. Jos käytät paperista, automaatista tai lipunmyynnistä ostettua matkalippua, syötä se portissa olevaan reikään ja ota se myös mukaasi porttilaitteesta, kun kävelet portin läpi!! Älä ruttaa lippua matkan aikana. Perille päästyäsi syötä paperilippu jälleen laitteeseen, mutta tällä kertaa se jää koneeseen sisälle, eli kävelet vain portista läpi.
Myös eri raiteilla kulkevat DLR (Docklands Light Railway), London Overground ja uusi Crossrail kuljettavat kätevästi eri kaupunginosien välillä. Perinteiset mustat taxit, black cabit, ovat turvallisin, mutta hintavin vaihtoehto taxikyytiä kaipaavalle. Minicab-palvelut ovat edullisempia, mutta eivät aina niin luotettavia. Pimeään taksiin ei kannata oman turvallisuuden takia koskaan hypätä. Kaupungissa toimii myös Über. Todella erilainen kokemus on Thamesin yli vievä köysirata Emirates Air Line. Oyster Cardilla maksettavissa oleva (aikuiset 3,5 puntaa ja lapset yli 5v 1,70puntaa) n. 90 metrin korkeudessa kulkeva köysilinja vie matkajaat 02-areenan kupeesta North Greenwichistä Thamesin toiselle puolelle Royal Docksiin.
Ihanaa vaihtelua kulkemiseen tuo jokilaiva, vesibussi, joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Vesibusseilla voi katsella kaunista kaupunkia Thamesilta käsin ja monesti mukana matkaa viihdyttävä selostaja, joka kertoo hauskoja juttuja nähtävyyksistä joen rannalla. Mbna-Thames Clippers-vesibussimatkan voi maksaa Oyster cardilla edullisemmin kuin kertalippuna automaatista tai lippuluukulta, mutta veloitettu hinta ei sisälly päivittäiseen hintakattoon. Vesibussimatka maksaa n.4-7puntaa. Huomioithan, että vain alle 5-vuotiaat matkaavat vesibussissa ilmaiseksi!
Lontoon julkinen liikenne kuljettaa sinua paikasta toiseen näppärästi tai ainakin erittäin lontoolaisesti 😀 Ota siis Lontoo haltuusi kävellen, bussilla tai metrolla. Kokeile kaikkia kulkuneuvoja ja löydä mieleisesi. Etsi uusia reittejä ja alueita. Hyppää junaan ja matkaa vaikka päiväksi ihastelemaan Windsorin linnaa tai vanhaa kylpyläkaupunkia Bathia. Ja muista pyytää kohteliaasti anteeksi, kun olet kuitenkin myöhässä. That London traffic, you know!
