Hullu kissanainen ja käyttäytymisen säännöt.

Istun sängyllä ja syön, toki jos joku kysyy niin meillä ei koskaan syödä sängyssä, sillä sänky ei ole mielestäni mikään ruoka paikka. Silti yhä useammin huomaan istuvani sängyllä lautanen sylissä tai leipä kädessä. Yleensä siirryn sängyssä syömiseen kun tytär on mennyt nukkumaan tai ei ole kotona sillä silloin ei tarvitse näyttää hyvää esimerkkiä. Monesti kuitenkin mietin, että mikä sääntö sen muka sanelee, että ei ole suotavaa syödä sängyssä? 

Samalla kun survon suuhuni ranskalaisia ja makkaraa, toinen kissoistamme tuijottaa lautasta himoitsevasti, henki rohisten ja välillä kättäni koskien. Tämä kyseinen poika kissa alkaa aina tekemään kuolemaa kun joku syö jotain hyvää, vähän sama juttu kuin silloin kun oma ruokakuppi on tyhjä tai aamu/iltapala on myöhässä ja pitää asettua kuppien eteen makaamaan ja rohisemaan. Sanon kissalleni, että ihan kohta on iltapala aika.

Sängyssä syöminen ja kissoille puhuminen eivät sinällään liity mitenkään toisiinsa, mutta kun tulin ajatelleeksi samalla kun kävin keskustelua kissojeni kanssa, että alan vaikuttamaan vahvasti hullulta kissanaiselta, niin kuka sen muka päättää mikä on normaalia ja ei hullua käytöstä?

Se, että jonkun mielestä olen lähellä mielisairasta koska tykkään jutella kissoilleni niin ei varmastikaan tarkoita sitä, että asia niin olisi. Tai onko siinä mitään järkeä, että paheksun sängyssä syömistä, kiellän sen tyttäreltäni ja sitten teen sitä itse kuitenkin? 

Tällä postauksella ei sinänsä ollut mitään ideaa. Kunhan vain pohdiskelen ja samalla totuttelen uusiin laseihini.