Vatsataudista laihduttamiseen.

Vatsatauti. Se viheliäinen tauti joka saa sinut tuntemaan vessasi tai ämpärin/muovipussin pohjan paremmin kuin olet koskaan tuntenut. Kun mikään ei pysy sisällä paitsi ehkä mehukeitto ja epätoivo siitä loppuuko tauti koskaan.

Yhden positiivisen asian onnistuin kuitenkin löytämään tästä kamalasta kutsumattomasta vierailijasta; hetkellisesti vaaka näyttää melkein viisi kiloa vähemmän kuin ennen taudin alkua. Toki muutos ei ole pysyvä ja kun nesteet taas pysyvät sisällä niin voidaankin parin päivän sisällä toivottaa tervetulleeksi ainakin muutama kilo takaisin ja jos on kuten minä, niin se suklaa maistuu todella hyvältä silloin kun sitä ei ole pystynyt syömään moneen päivään.

Tästä pääsenkin itse siihen laihduttamiseen, tai no lähinnä voisi sanoa, että sen oman ihanne painon tavoitteluun ja paremman kunnon kasvattamiseen.

Minulla on aina ollut suhteellisen hyvä peruskunto ja en ole ollut koskaan bmi on aina lähennellyt sitä normaalia, mutta kuitenkin varsinkin raskauden jälkeen niitä kiloja on kertynyt siten, että se on minulle itselleni häiritsevää ja selkä ongelmien takia kuntokin on päässyt rapisemaan. Monesti olen päättänyt, että nyt aloitan oikean kunnon kunto kuurin ja monesti olenkin sen aloittanut, mutta sitten selkäni on ollut tästä erimieltä ja olen hetken kuluttua taas lähtöruudussa.

Toinen asia motivaation puuttumisen lisäksi on ollut kierukka. Ennen sen laittamista olin jo melkein siinä ihannepainossani, mutta sen laiton jälkeen paino alkoi nopeaan tahtiin kerääntymään takaisin.

Nyt olen päättänyt tälle vuodelle tehdä sellaisen päätöksen (en uskalla vielä kutsua sitä lupaukseksi), että lopetan siitä painosta stressaamisen, löydän sen oman lajini oli se sitten koti jumppa tai salilla käynti ja yritän ihan ensin hyväksyä itseni sellaisena kuin olen nyt.

Tästä aiheesta on täällä ja muualla sosiaalisessa mediassa puhuttu monta kertaa, mutta siitä huolimatta, että on panostettu siihen oman kehon hyväksymiseen se ei kuitenkaan ole mitenkään päin helppoa monelle meistä. Ja vaikka monesti ajattelen kun näen jonkun puhuvan itsestään huonoon sävyyn, että miksei hän voisi nähdä sitä mitä me muut näemme niin en silti pysty itse ottamaan sitä todesta jos joku sanoo minun esimerkiksi laihtuneen tai näyttävän hyvältä.

Olisi ihan mahtavaa jos olisi olemassa sellainen taika pilleri minkä avulla pystyisi hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

blogi1.jpg

 

Suhteet Oma elämä Terveys Ajattelin tänään

Hullu kissanainen ja käyttäytymisen säännöt.

Istun sängyllä ja syön, toki jos joku kysyy niin meillä ei koskaan syödä sängyssä, sillä sänky ei ole mielestäni mikään ruoka paikka. Silti yhä useammin huomaan istuvani sängyllä lautanen sylissä tai leipä kädessä. Yleensä siirryn sängyssä syömiseen kun tytär on mennyt nukkumaan tai ei ole kotona sillä silloin ei tarvitse näyttää hyvää esimerkkiä. Monesti kuitenkin mietin, että mikä sääntö sen muka sanelee, että ei ole suotavaa syödä sängyssä? 

Samalla kun survon suuhuni ranskalaisia ja makkaraa, toinen kissoistamme tuijottaa lautasta himoitsevasti, henki rohisten ja välillä kättäni koskien. Tämä kyseinen poika kissa alkaa aina tekemään kuolemaa kun joku syö jotain hyvää, vähän sama juttu kuin silloin kun oma ruokakuppi on tyhjä tai aamu/iltapala on myöhässä ja pitää asettua kuppien eteen makaamaan ja rohisemaan. Sanon kissalleni, että ihan kohta on iltapala aika.

Sängyssä syöminen ja kissoille puhuminen eivät sinällään liity mitenkään toisiinsa, mutta kun tulin ajatelleeksi samalla kun kävin keskustelua kissojeni kanssa, että alan vaikuttamaan vahvasti hullulta kissanaiselta, niin kuka sen muka päättää mikä on normaalia ja ei hullua käytöstä?

Se, että jonkun mielestä olen lähellä mielisairasta koska tykkään jutella kissoilleni niin ei varmastikaan tarkoita sitä, että asia niin olisi. Tai onko siinä mitään järkeä, että paheksun sängyssä syömistä, kiellän sen tyttäreltäni ja sitten teen sitä itse kuitenkin? 

Tällä postauksella ei sinänsä ollut mitään ideaa. Kunhan vain pohdiskelen ja samalla totuttelen uusiin laseihini.

Suhteet Oma elämä Mieli Höpsöä