Useimmiten ensimmäisenä kun oon kertonut ihmisille mun muuttoaikeista toiseen maahan opintojen perässä, ihmiset on kysynyt miksi-kysymyksen. ”Miks sä sinne oot lähdössä?” tai ”oho, mites nyt noin?”. Eikä siinä mitään, sehän on erinomainen kysymys ja itse reagoisin ihan samalla tavalla vastaavaan.

Todenmukaisesti sanottuna en mä oikein itsekään tiedä mistä tää ajatus sai ensimmäisen alkunsa. Se vaan on jotain mikä on hiljalleen kehittynyt ja voimistunut, ja tässä sitä nyt ollaan! Viimeisenä pisarana kuitenkin toimi mun vaihto-opiskelu samaisessa koulussa, johon oon nyt menossa opiskelemaan. Muistan edelleen kirkkaana sen päivän, kun minä ja muutama vaihtarikaveri istuttiin luennolla ja molemmat kuiskasi mulle kovaan ääneen ”Sara! me ajateltiin hakee tänne maisteriin, hae säkin!”. No, ekanahan mä tietty nauroin. Nauroin, koska se kuulosti mulle ensin vitsiltä.

Minä, manselainen Oslossa? opiskelemassa englanniksi? Teenkö mun gradun google translatorilla? En tiiä onko se osa suomalaista mentaliteettia vai onko se vaan mun omassa päässä oleva pieni realiteetti-trolli, joka ihan ensimmäisenä tällaisia lannistavia ajatuksia laittaa miettimään. Kuitenkin, sitten kun noista epäröivistä ajatuksista pääsee yli, alkaa ajatella kaikkia niitä mahdollisuuksia, mitä se mukanaan tuo: kielitaidon paranemista, uuden kielitaidon oppimisen, kansainvälisten kavereiden saamista, elämänkokemusta… you name it!

Mutta rohkeutta se vaatii, vaikka itse sanonkin. Voisin kirjoittaa ihan oman postauksen liittyen hakuprosessiin ja kaikkiin tuntemuksiin, mitä tää on mukanaan tuonut ja aiheuttanut, koska siitä kyllä kirjoitettavaa riittää. Täytyy myöntää, että välillä mietin, että oonko nyt ihan hullu kun jätän kaiken tutun ja turvallisen tänne Suomeen.

Toisaalta ihminen ei voi ikinä kehittyä pelkästään tutussa ja turvallisessa ympäristössä, niin ihanaa kun se oliskin.

Toistaiseksi siis vielä oon siinä uskomuksessa, että eiköhän se ihan viisas päätös ole. Ja siitä nyt tuntemattomasta onneksi kehittyy ajan kanssa tuttu ja turvallinen.

-Sara

Noniin, vihdoin! 

Blogin perustaminen on pyörinyt mun ajatuksissa epäsatunnaisen satunnaisesti. Oon ollut aina tosi kova kirjoittamaan ja tykännyt kirjoittaa jo pienestä pitäen. Nyt aika on sen verran kypsä, ettei parempaa hetkeä blogin perustamiselle juuri vois ollakaan, joten mikseipä siis tarttua mahdollisuuteen nyt?

Mä olen siis ihan juurikin 24-vuotta täyttävä nuori naisen alku ja vielä toistaiseksi asun Tampereella. Viimeiset neljä vuotta on kulunut KTK:si eli kauppatieteen kandidaatiksi opiskelemiseen, vaikkakin neljäs vuosi on ollut mun kohdallani välivuosi ja kulunut töitä tehden. Elokuussa oon suuren elämänmuutoksen partaalla – oon muuttamassa Osloon, Norjaan! Täh?!

Muuttaminen toiseen maahan on jotain mitä en vielä itekään oo kunnolla sisäistänyt, vaikka siihen on enää reilusti alle kuukausi aikaa. Mä muutan siis Osloon opiskelemaan mun kauppatieteellisen maisterin tutkinnon eli ainakin seuraavat kaksi vuotta tuun asustelemaan siellä. Blogin nimi Jenta Naboen on muuten norjaa, joka suomeksi tarkoittaa naapurin tyttöä (:D). Halusin, että nimestä ilmenisi norjalaisuus ja kun kerta naapurimaahan tässä ollaan muuttamassa, niin nimi istui kuin nenä päähän.

Tässä blogissa mä haluan jakaa mun muuttoa, elämän kulkua, hankaluuksia ja onnistumisia toisessa maassa ja sopeutumista toiseen maahan. Lifestyle-blogi norjalaisella twistillä, voitaisiin tiivistää. Samalla tää blogi kertoo uskalluksesta, omien rajojen rikkomisesta ja unelmiin tähtäämisestä – niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Toivottavasti viihdytte tulevien kirjoitusten parissa!

Jännityksellä odottaen,

Sara