Ihana vai ahdistava kesä?
Meren läheisyydessä sijaitsevan kaupungin edut: järjettömän kauniit maisemat.
Monissa Suomen kaupungeissa rannat sijaitsevat kaukana keskustasta ja perille pääsy vaatii bussikuljetuksen tai pitkän pyörälenkin. Vaasassa meri on ihan kivenheiton päässä keskustasta ja matka kävellen kestää vaivaiset 10 minuuttia.
Hiekkarannat, terassit, jäätelökioskit, veneily saaristossa, laitureilla hengailu ja juoksu-/kävelylenkit merimaisemissa kuuluvat olennaisena osana vaasalaisten kesään, ja ainakin itse olen alkanut nauttia näistä ihan uudella tavalla iän myötä.
Mikään ei tunnu kesäisemmältä kuin istua vanhalla puulaiturilla lämpimänä kesäiltana, katsoa kymmenien kanssaihmisten kanssa, kun aurinko laskee ja mökeillä olleet ihmiset palaavat veneillänsä kaupunkiin. Vieressä sijaitsevalta terassilta raikuu ihmisten nauru ja onnellisuus, ja hetken ajan aika tuntuu pysähtyneen, tulevan syksyn kiire ja stressi ovat kadonneet tietoisuudesta ja kaikki vain nauttivat hyvästä olostaan ja kesästä.
Tästä tulikin mieleeni, että on mielenkiintoista, kuinka erilaisia merkityksiä kesällä on eri yksilöiden välillä. Joillekin se merkitsee ruokaa aisteille: kauniita maisemia, kukkien ja kasvien tuoksuja, lämmintä ilmaa ja onnellisia ihmisiä. Jotkut näkevät kesän energiaa antavana ajanjaksona, joka auttaa palautumaan menneestä ja valmistaa tulevaan. Kesästä nautitaan sellaisenaan, pienet asiat ovat merkityksellisiä ja vuodenaikana sillä on eniten annettavaa. Simppeliä ja selkeää.
Toisille se taas merkitsee aikaa, jolloin koulusta on vapaata, velvollisuuksia on vähemmän, on enemmän aikaa tavata kavereita ja kotiintuloaikoja on venytetty. Osa näkee kesän tilaisuutena tienata rahaa.
Joillekin kesä merkitsee kolmen kuukauden ajanjaksoa tehdä, kokea ja herätä henkiin. Tähän ajankohtaan pyritään sisällyttämään mahdollisimman paljon tekemistä ja tapahtumia.
Näihin jokaiseen kappaleeseen voisi selvästi liittää jonkin ikäryhmän. Koen itse kuuluvani niistä jokaiseen, mutta olen huomannut, että tämä viimeinen kappale on se kaikista oleellisin oman ikäryhmäni kohdalla.
Kesää odotetaan ja hehkutetaan ympäri vuoden joka vuosi. Sille asetetaan tavoitteita, haaveita ja ideoita, joiden myötä pystyttäisiin luomaan unelmien kesä. Eikä pidä unohtaa paineita. Pitäisi ehtiä tehdä sitä ja tätä, käydä festareilla ja mökillä, mennä kavereiden kanssa piknikille, tienata riittävästi rahaa tulevaa syksyä varten, mutta vapaa-aikaakin pitäisi olla. Jatkuvasti pitäisi edessä olla toinen toistaan mahtavampia suunnitelmia, jotka saavat aikaan elämisen tunteen. Kun ympäri vuoden eletään tietynlaisessa horroksessa, on kesällä laitettava kaikki peliin.
En voi olla huomaamatta, millaisia vaikutuksia ympäristön asettamilla määritelmillä ideaalisesta kesästä on. Rahan tienaamisen ilo töissä muuttuu yhtäkkiä kurjaksi, kun Facebook, Instagram ja blogit täyttyvät kuohuviinin kilistely -kuvista kavereiden kanssa, festareista, piknikeistä, lomareissuista, mökkeilystä ja kesäilloista. Oma elämä voi alkaa tuntua tyhjältä ja tylsältä, kun illan ohjelmana odottaa ainoastaan sohva ja Sinkkuelämän ykköstuottis.
Mutta tarviiko sitä kuitenkaan potea huonoa omaatuntoa suunnittelemattomuudesta? Mielestäni ei.
Jokaisen kesä muokkautuu oman näköiseksi ja suunnitelmia tehdään omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Vertailu ja oman elämän polkeminen maahan tuottaa vain mielipahaa ja pahimmassa tapauksessa pilaa koko kesän.
Nautitaan siis kaikki kesästä sellaisena kuin se itselle sopii, sillä kuten me kaikki suomalaiset tiedämme, kesä ei täällä kestä ikuisesti. :)