Mustikkametsässä

On kyllä taas pikkasen suuri kulttuuriannos saatu koettua viimeisen kolmen päivän aikana. Kävin sunnuntaina hakemassa lentokentältä kaksi vaihto-oppilasta, saksalaisen ja slovakialaisen. Tutorina olenkin siis saanut tutustuttaa tulokkaita Vaasaan, antaa kaikkea tarvittavaa informaatiota ja viettää aikaa. Oman vaihtoaikani jälkeen tämä tuntuu vieläkin mahtavammalta perehdyttää ihmisiä uuteen kulttuuriin ja olla tukena, sillä muistot omista ensimmäisistä päivistä vieraalla paikkakunnalla ja vieraassa kulttuurissa ovat vielä niin lähellä.

Sää on tänään ja eilen ollut täysin puolellamme, mikä on mahdollistanut ulkona olemisen. Kun tähän vielä on yhdistänyt oman maan kulttuurin, on tekeminen ollut todellakin suomalaista. Pakkasimme nimittäin aamulla reput eväillä, hyvällä mielellä ja kumisaappailla ja suuntasimme mustikkametsään. Eihän nyt mikään voi olla suomalaisempaa, kuin käsien likaaminen (kirjaimellisesti), pusikoissa kykkiminen ja bonuksena ininä korvissa. Erityisesti saksalaisen suusta kuului useaan otteeseen, kuinka siistiä mustikoiden poimiminen onkaan, joten traumatisoivaa kokemusta tästä reissusta ei tainnut onneksi tulla.

Olin ikionnellinen, kun pääsin itsekin mustikkaan, sillä se on ollut tämän kesän tähtäimessä jo pitkän aikaa. Eihän tuosta saaliista nyt koko pakastinta täyteen saatu, mutta kyllä siitä yksi piirakka saatiin leivottua ja lisäksi jokaiselle muutama rasiallinen varastoon. Huominen aamupuuro maistuu nyt kyllä sata kertaa paremmalta, kun päälle saa ripotella itse poimittuja marjoja!

IMG_5058.JPG

IMG_5067.JPG

IMG_5039.JPG

IMG_5060.JPG

IMG_5077.JPG

IMG_5105.JPG

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *