Onko nimellä väliä?

Jokainen on varmasti jossain vaiheessa keskustellut oman nimensä alkuperästä vanhempiensa kanssa. Nimivaihtoehtoja on niin paljon, että on mielenkiintoista kuulla miksi itselle valittiin juuri se nimi.

Nimen alkuperästä keskusteleminen voi tuntua merkityksettömältä, mutta se on itseasiassa tärkeä osa ihmisen identiteetin kehitystä. Lapsen on tärkeä siis kuulla, miksi hän sai nimensä – mikä tarina siihen liittyy. Yksi yleisimmistä syistä taitaakin olla, että kyseisestä nimestä pidettiin tai lapsi näytti tietyn nimiseltä synnyttyään. Nämäkin ovat merkityksellisiä selityksiä eikä aina tarvitse olla kyse sen suuremmasta asiasta.

Idea tähän postaukseen lähti siitä, kun viime viikolla keskustelin perheeni kanssa nimistä. Aihe lähti käyntiin, kun keskustelimme sellaisista nimistä, jotka kolahtavat ja niistä, jotka eivät laisinkaan.

On hauskaa, kun erityisesti tytöt ja naiset aina tekevät niitä unelmien mies -listoja, joiden mukaan miehen pitäisi olla pitkä, tumma tai vaalea, sopusuhtainen, ystävällinen, lapsirakas ja sosiaalinen. Nimistä ei koskaan mainita näissä listoissa, mutta kun asiaa lähtee purkamaan, näyttäisi sillä olevan kuitenkin merkitystä.

On mielenkiintoista, kuinka pelkän etunimen perusteella henkilöstä voidaan jo luoda tietyntyyppinen mielikuva. Se toimii ikään kuin käyntikorttina ja ensivaikutelman antajana. Vanhenaikaisemmat nimet voivat kenties antaa luotettavamman ja rehellisemmän kuvan henkilöstä, kun taas joistakin toisista nimistä tulee mieleen hiljainen, ujo, rohkea tai esimerkiksi vahva ja sosiaalinen henkilö.

Nimestä voidaan tehdä myös johtopäätöksiä liittyen kansalaisuuteen, arvoasemaan, sukupuoleen ja uskontoon. Näissä vallitsee vahvasti stereotypiset käsitykset, ja niiden kautta voidaankin helposti tehdä virhepäätelmiä. 

Minulla on tähän liittyen hyvä esimerkki. Tutustuin vaihdossa Moe-nimiseen ranskalaiseen poikaan, jonka oikeaksi nimeksi paljastui myöhemmin Mohammed. Hän käyttää ihan tarkoituksella lempinimeä, sillä hänen oikea nimensä aiheuttaa usein negatiivisia konnotaatioita ihmisten joukossa. Keskustelin muutamaan otteeseen hänen kanssaan aiheesta, ja hän tunsi pahaa oloa siitä, että hänet usein leimataan automaattisesti vain sen perusteella, millainen nimi hänellä on, ja millaisia mielikuvia ihmisille siitä tulee. Hänellä on kuulemma vaikeuksia myös lentää Euroopan ulkopuolelle (erityisesti Yhdysvaltoihin), sillä nimi aiheuttaa niin paljon ongelmia.

Mielenkiintoinen asia on myös se, kuinka tietyn nimiset henkilöt tuntuvat sopivan paremmin johtaja-asemiin, presidenteiksi ja kuninkaallisiksi. Presidentti-historiassamme on komeita nimiä, kuten Urho, Mauno ja Kyösti, mutta mitä jos presidenttimme nimi olisikin Elias tai Salla. Entä jos Englannin hoviin syntynyt lapsi saisi nimekseen Sam tai Chloe? Ensireaktio voisi olla vähän ristiriitainen. Tästä päästäänkin kysymykseen, että onko nimellä vaikutusta siihen, mihin ammattiin yksilö hakee.

Yksilö ei myöskään aina tiedosta tekevänsä johtopäätöksiä nimestä. Esimerkiksi työtä haettaessa CV:llä joku voi saada jo ensimetreillä paremman mahdollisuuden saada kyseisen työn jo pelkästään sillä, että hänen nimensä aiheuttaa tietynlaisia mielikuvia. Yksilön tuntemilla henkilöillä on varmasti vaikutuksensa tähän asiaan. Esimerkiksi Obama-nimisestä henkilöstä ei varmasti tule ensiksi mieleen hauskaa ja muita viihdyttävää koomikkoa. Mieleen tulee ennemminkin vähän vakava, korkeassa asemassa oleva henkilö. Ennen kuin CV:n lukeminen ehditään edes aloittaa, on lukija luonut jo tietynlaisen mielikuvan henkilöstä ja sillä on taas vaikutusta siihen, millaisella asenteella hän lähtee paperia lukemaan.

Entäpä nuo vähän modernimmat ja persoonallisemmat nimet: Taivas, Voima, Kaisla, Myrsky… Voihan olla, että oma nimi on sellainen, jota ei ole kenelläkään muulla maailmassa. Tällöin siihen ei ole mahdollisesti vielä liitetty mitään stereotypioita. Olisiko lapsen parempi siis saada sellainen nimi, johon ei voida heijastaa mitään mielikuvia ja persoonallisuudenpiirteita? Harmillinen juttu on, että poikkeavaa usein kiusataan.

Viime vuosina on ollut paljon keskustelua siitä, onko lapselle oikein antaa erikoinen nimi. Mistä tällainen ilmiö oikein johtuu? Onko se nykyajan keino erottua massasta tai herättää huomiota? En tiedä, mutta varmaa on, että sillä ainakin erottuu joukosta. Mutta positiivisella vai negatiivisella tavalla?

Omasta mielestäni nimen kuuluisi olla sellainen, jota lapsi voi ylpeänä kantaa koko elämänsä. Koskaan ei voi tietenkään tietää, tuleeko lapsi olemaan sinut oman nimensä kanssa, oli se sitten moderni, suosittu, persoonallinen tai vanhanaikainen, mutta hyvä maun raja on mielestäni tässäkin olemassa.

Arpapeliähän tuo nimenanto kuitenkin loppupeleissä on, ja jokaisella vanhemmalla on vapaus valita se mieluisin. Mielestäni olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, että nimenantoon kuuluu myös muita näkökulmia, joita ei välttämättä tule edes ajatelleeksi.