Unelmat ja haaveet
Kaksi pientä sanaa, joilla on elämän merkityksellisyyden kannalta erittäin suuri merkitys. Ne voivat olla lähitulevaisuuteen tai kaukaisuuteen tähtääviä, pieniä tai suuria, arkisia tai pilviä hipovia. Haaveilla voi uudesta autosta, isommasta asunnosta, lapsesta, lomamatkasta, design-ruokailuryhmästä tai vaikka siitä, että olisi riittävästi rahaa ettei tarvitsisi ruokakaupassa vertailla eri tuotteiden välillä.
Meille opetetaan lapsesta saakka, että unelmointi on tärkeää. 5-vuotias lapsi haaveilee uudesta lelusta ja vanhemmat kannustavat häntä toivomaan sitä joulu- tai synttärilahjaksi. Työssäkäyvä nelikymppinen haluaisi lähteä pitkälle lomareissulle, mutta rahat ja aika ovat kortilla. Kollegojen suista kuuluu, että ”aina voi haaveilla”.
Olen viime vuosien aikana ajatellut todella paljon unelmia, haaveita ja niiden toteuttamista – kuka määrittelee omat unelmat, mikä niiden merkitys on ja mistä kuuluu unelmoida. Olen ajatellut asiaa vähän kriittisemmin ja huomannut, että itse itselleen määrittelemien haaveiden rinnalla korreloi todella vahvasti ns. valmiiksi asetetut haaveet. Tähän liittyvät juuri nämä yhteiskunnan asettamat trendit ja asiat, joita jokaisella kuuluisi olla ja sellaisia, joita kuuluisi tehdä. Yhtäkkiä sitä voi huomata haaveilevansa asioista, joita ei oikeastaan edes halua. Tekeekö sellaiseen asiaan tähtääminen sitten onnelliseksi? Todennäköisesti ei.
Unelmointi ja haaveilu ovat itseasiassa elintärkeitä ja ne tekevät elämästä merkityksellistä. Kun tähtäimessä on jotain mitä haluaa, jotakin merkityksellistä, on sängystä nouseminen helppoa ja jokainen päivä nähdään uutena mahdollisuutena päästä yhä lähemmäksi omaa unelmaa. Kun tavoitteena on esimerkiksi lomamatka, arkityöstä tulee hetkessä mielekkäämpää, kun ajattelee, että osan palkasta voi siirtää osaksi matkakassaa. Tällöin työstä saatavan palkan merkityksenä ei ole pelkästään normaalin arjen pyörittäminen, vaan jotain suurempaa.
On mielestäni todella harmillista, kuinka harvoin omia unelmia lähdetään tavoittelemaan. Haaveilua harrastetaan ja mielessä on aina jotain, mitä haluttaisiin, mutta sitä ei uskalleta tavoitella. Sen toteutumista pidetään mahdottomana. Usein vedotaan ajan, rahan tai resurssien puutteeseen, mutta mielestäni tässä on useimmiten kyse itseensä uskomisen puutteesta ja haluttomuudesta järjestää asiat niin, että unelman toteuttaminen olisi mahdollista. Olen mielestäni tärkeää muistuttaa itseään, että koko maailma on itsensä tavoitettavissa ja kaiken sen, mistä on aina haaveillut voi todellakin saada. Täytyy vain uskoa itseensä. Kun jotain tahtoo tarpeeksi kovaa, asioille löytyy varmasti ratkaisu. Ihminen alkaa huomaamattaan tekemään valintoja ja päätöksiä, jotka vievät lähemmäksi tavoitetta, kun sellaisen on asettanut.
Ihminen itse on yleensä ainut unelman edessä oleva este. Kun sisäistää, että kaikki on ainoastaan itsestä kiinni, voi asioita alkaa järjestelemään ja luomaan suunnitelmia. Toisaalta en yhtään ihmettele, että unelmien edessä seistään. Usein ne suurimmat ja hartaimmat toiveet ovat sellaisia, jotka vaatisivat suuria muutoksia elämässä, paljon järjestelyjä, energiaa, mahdollisesti rahaa + paljon muuta. Ei ihme, että on tyydyttävämpää vedota itsestä riippumattomiin asioihin, kuten väärään ajankohtaan tai rahan puutteeseen. Tällöin asiaa ei tarvitse kohdata sen tarkemmin, vaan unelmasta tulee asia, joka toteutuu, kun universumi niin sanoo. No niinhän ei tule koskaan tapahtumaan, vaan itse on otettava härkää sarvista ja pistettävä rattaat pyörimään!
”Some people say I’m a hopeless dreamer but without all my dreams I’m nothing. You must have the courage to keep on dreaming, because if you really want something, it just might come true one day. So let your dreams always fly high.”
Itselläni on ollut pientä parinkympin ”kriisiä” meneillään parin viimeisen vuoden aikana. Olen yrittänyt miettiä mahdollista tulevaisuuden ammattia, paikkaa, jossa haluaisin asua, lasten hankkimista tulevaisuudessa ja ylipäätänsä mitä haluan tulevaisuudeltani. Pieniä ja stressipitoisia asioita, joiden vastauksina on pelkkiä kysymysmerkkejä. Ja ne jos jotkin ahdistavat. Tietämättömyys. Tällä hetkellä pyrinkin turvautumaan unelmiin ja keskittymään niiden toteuttamiseen. En oikeastaan voisi keksiä parempaa ja motivoivempaa syytä elää. Yhtenä isona unelmanani olisikin lähteä vuodeksi ulkomaille, matkustaa, tehdä töitä, nähdä, kokea ja oppia. Saa nähdä, jos tästä saisi kaavailtua jonkinlaisen konkreettisen suunnitelman muutaman vuoden päähän!
”Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan, ja virta kuljettaa hänet paikkoihin joista hän ei ole edes uneksinut päätöksiä tehdessään.” Paulo Coelho, Alkemisti
Coelho on mielestäni täysin asian ytimessä tässä lauseessa. Kun lähtee tavoittelemaan omaa unelmaa, voi matkan varrella löytää uusia, sellaisia asioita, joista ei osannut edes unelmoida. Niille, jotka eivät ole kyseistä kirjaa lukenut, suosittelen ehdottomasti!
Loppuun vielä muutama vinkki unelmointiin.
- Luo itsellesi konkreettinen unelma. Jos haaveilet olevasi rikas, mieti mitä tekisit rahoillasi. Voisiko haaveesi toteuttaa ilman rikkauksia? Jos haaveilet esim. maailmanympärysmatkasta, voisiko sen toteuttaa tämän hetkisillä varoilla. Entäpä säästämällä?
- Palauta unelmasi mieleen päivittäin tai viikottain. Tavoite voi hukkua muiden asioiden joukkoon helposti ja motivaatiokin voi kadota, mikäli itseä ei muistuta asiasta.
- Päätä, mihin päivään mennessä toteutat suunnitelmasi. Haave toteutuu todennäköisemmin, kun sille asettaa jonkinlaiset raamit.
- Ole valmis tekemään uhrauksia.
- Muista, kaikki on mahdollista!