Ladataan...
Johaino

On sitä tultu opiskeltua englantia, ranskaa, espanjaa, ruotsia ja venäjää. Näistä englantia, ranskaa ja espanjaa osaan sujuvasti, ruotsi sujuisi varmasti  jätte bra pienen elvyttämisen jälkeen. Duolinguossa olen huvikseni opiskellut portugalia ja saksaa. Itsehän häpeän saksan osaamattomuuttani, koska hallitsen muut kieleni hyvin, mutta satun aina tapaamaan saksalaisia, joille en pysty juttelemaan heidän kotikielellään. No ok, paitsi kun mainitsen heille osaamiani tuhmia sanoja.

Miten olen sitten hyötynyt näistä kielten opinnoista? 

Kun olen yksin liikkeellä, on kielitaito korostunut entisestään. Vaikka nyt Etelä-Afrikassa en ole vaivautunut opiskelemaan afrikaansia, xhosaa tai zulua jotka ovat Johannesburgin pääkielet, olen oppinut joitain sanontoja arkikäyttöön. Kun olen lausunut pari hassua lausetta, olen usein saanut erityiskohtelua ja -palvelua. Sansibarilla kaupittelin toreilla swahiliksi mikä oli huvittavaa jokaiselle läsnäolijalle, mutta siitä hyvästä sain lopulta haluamani papaijat pöydän alta ilmaiseksi mukaan.

Lattareissa olisi ollut hankalaa palloilla ilman espanjan taitoa, ja portugalin taito olisi Brasseissa myös plussaa. Usein paikallisten englanti on kohtalaista, ja espanjaksi pystyi pienelläkin kielipääomalla kaupitella itselleen parhaat diilit ja hinnat toreilla ja aktiviteettien varauksissa - näin siis jos oli valmis neuvottelemaan ja tinkimään. Ensimmäiset hinnat ovat useissa maissa lähes aina gringo-hintoja, näin jos liikutaan maissa josta hinnoista voidaan keskustella.

Kert kun lähtee maailmalle, tapaa myös muita matkailijoita paikallisten lisäksi. Viime reissullani ranskan ja espanjan osaamisesta oli jälleen hyötyä ihan kavereiden löytämisen kannalta. Kapkaupungissa nukuin samassa dormissa kahden chileläisen tytön kanssa, eivätkä he olisi varmastikaan olleet niin helposti lähestyttäviä, ellen olisi osannut espanjaa. Mikäli en osaisi ranskaa, en olisi Sansibarilla viihtynyt yhtään niin hyvin kolmen ranskalais-sveitsiläisen tytön seurassa, sillä heidän englantinsa oli kohtalaista. Jokaisen muun kanssa tytöt lukkiutuivat, koska heille oli tuskallista käydä keskustelua englanniksi.

Edellä mainitut hyödyt liittyy nyt erityisesti matkailuun, mutta on kielten osaamisesta ollut plussaa Suomessakin. Vaikka jonkun mielestä kielten opiskelu voi olla "ylioppimista" ja ajan tuhlausta, olen itse päässyt muun muassa ranskan osaamisella ensimmäiseen oman alan duuniini harjoitteluun ja saanut huikeaa työkokemusta, mitä en olisi ilman kielen osaamista päässyt kartuttamaan. Monissa töissä edelleen arvostetaan kielitaitoa, erityisesti palvelualalla. Ei pidä odottaa, että muut olisivat valmiita aina puhumaan suomeksi tai englanniksi kotimaassammekaan. 

Usein tuntuu, ettei ihmisillä ole uskallusta jutella vieraalla kielellä, koska heillä on mielestään liian heikko (?) kielitaito. Onko kieliopillisella tarkkuudella kuitenkaan enää väliä koulutulosten jälkeen? Usein opiskelussa painotetaan liiallisuuksiin kielellistä täydellisyyttä, mikä pidättelee käyttämästä kieltä, kun siihen olisi tilaisuus ja jopa tarvekin. Sanotaan, että kielten opiskelun merkitys vähenee entisestään koska kaikki osaavat englantia, mutta tämä ei pidä paikkaansa, ainakin jos on tekemisissä ihmisten kanssa jotka ovat muualta kuin Euroopasta tai Jenkeistä. Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa ei olla vielä edistyineitä englannin osaamisessa, ja Etelä-Euroopassakin osataan englantia usein välttävästi. 

Juttuhan on niin, ettei kukaan opi kieliä käyttämättä niitä, ja yleensä juuri vierasmaalaisten ihmisten kanssa oppii parhaiten. Alussa sönkötetään, kunnes juttu luistaa paremmin. Kyllähän se tuottaa tuskaa miettiä kesken lauseen sanoja ja taivutusmuotoja, mutta ihmisiä me kaikki ollaan ja tyypit arvostaa, kun pyrimme käyttämään heidän äidinkieltään.

Kielten opiskelu on samassa yleissivistyksen kasvattamista. Kieliä opiskellessa oppii paljon eri maiden kulttuureista, mikä on itsessään jo mielenkiintoista. On jännä tehdä kielellisiä huomioita, kuinka muun muassa kuinka venäjäksi miehen ollessa naimisisa, hän on sananmukaisesti "vaimottunut" (женатый) ja espanjan kielellä vanha sana vammaiselle on "vähempiarvoinen" (minusválido). Monet sanonnat ja sanat kertovat kielistä ja niiden taustaisista kulttuureista paljon, kuten tässä tapauksessa mahdollisesta machoismista ja vanhasta vammaisten syrjimisestä.

Tärkeämpää kuin kielten opiskelu, olisi vieraalla kielellä kommunikaation opiskelu.

Myönnän, että kielten oppimisessa minua on kovasti autanut ihanaisten vanhempieni vaikutus. He päättivät aikoinaan pistää minut pienenä brysseliläiseen katolilaiseen kyläkouluun, jonne päädyin alkuun osaamatta lainkaan ranskaa. Myöhemmin vanhempani keksivät saman tempun uudelleen, ja pistivät mut amerikkalaiseen kouluun vuodeksi, jonne päädyin osaamatta lainkaan englantia. Jo parin kuukauden jälkeen osasin puhua ja kirjoittaa molemmilla kielillä ja kai se on niin, että pienenä oppii helpommin, kuten tutkimuksissa kerrotaan. Sittemmin muun muassa espanjan oppiminen tuli ranskan avulla kuin itsestään. Mitä enemmän opiskelee kieliä, sitä helpommin oppii lisää niitä. Aito haaste tulee taidon ylläpitämisessä.

Pakkoruotsia en allekirjoita, ja myönnän että kielten oppiminen vie aikaa. Ulkoa opettelemalla ei ole hyötyä elämässä myöhemmin. Vieraan kielen osaaminen ei ole myöskään tae työn saamiselle tai erityiselle asemalle töissä myöhemmin. Sillä on kuitenkin mahdollistava puoli monen ammatin valinnan puolesta ja työmahdollisuudet lisääntyy, jos uskaltaa vaikka lähteä ulkomaille niiden perään. Uskon, että usean kielen huonompikin osaaminen on jo etu sen sijaan, että osaisi vain yhtä kahta kieltä täydellisesti. Tietenkin jo englannista on paljon iloa, ja moni ei muun kielen hallitsemista tarvitsekaan. 

Tie ulkomaalaisen sydämeen voi käydä kielen kautta.

 

//I still don't agree when people keep saying that you can always manage by knowing English. Just go around and you figure out that not everyone speaks the language, and by having even little language skills otherwise you can gain more friends, better service and learn more about cultures. Very often I find that peeps don't have the will to try speaking another language because they wouldn't "know it well enough to talk with others". Yet we are all people and even using another language a bit can make a big impression and lead to better work opportunities. 

 

Pus

Ladataan...
Johaino

Ahsante sana kaka, kiitos veljeni. Olen saanut torstaista asti palloilla Sansibarin saaren pohjoisosassa, ja mitä relausta tämä on ollutkaan. Päiväni ovat koostuneet lähinnä lepäämisestä, syömisestä, vedessä polskimisesta ja nukkumisesta. En ole joutunut hengailemaan yksin tai änkemään kolmanneksi pyöräksi häämatkailijoiden seuraan. Kendwan kylästä valitsemani rantaresortti on osoittautunut onnistuneeksi majapaikkavali naksi. Mulla on ollut aikas mukavaa. 

Päiväni Sansibarissa ovat kuluneet chillaten, ilman kummempia murheita ...

Olen snorklaillut koralliriutoissa...

Löytänyt ranskalais-sveitsiläisiä kavereita...

Viettänyt päivän Intian valtamerellä seilaten...

Nauttinut lämpimästä, kirkkaan turkoisesta vedestä...

Pakoillut rannassa flirttailevia masai-heimolaisia...

Syönyt kookosjäätelöä ja calamaria koko vuoden edestä...

Makustellut aussifrendien itse kalastamaa tonnikalaa...

Leikkinyt pienten kissanpoikien kanssa...

Kärtsännyt rintani ja saanut aurinkolaseista pandarusketuksen...

Pelannut jalkapalloa kookospähkinöillä (au..)...

Ennen kaikkea, olen viettänyt upeaa aikaa trooppisen ihanaisessa ilmastossa tuijotellen upeimpia auringonlaskuja, joita olen koskaan nähnyt. Olen nauttinut olostani ilman murheita.

Kuten paikalliset swahiliksi sanovat, hakuna matata, karibu sana.

Pus

Ladataan...
Johaino

En ole kotoisin Kapkaupungista tai käynyt siellä  kolmea kertaa enempää, mutta olen jo viisastunut jakamaan parit hyväksi todetut tipit ja vaihtoehdot kaupunkiin suuntaaville. Oli sitten intressi mikä tahansa, löytää kaupungista varmasti puuhattavaa ja mahtavia ruokapaikkoja on pilvin pimein. Monet aktiviteetit voi yhdistää samalle päivälle, ja urheiluintoisetkin pääsevät kuntoilemaan turismin ohella niin halutessaan.

Jos aikaa ei ole hirveästi, saa kaupungista paremman käsityksen helposti ja nopeasti kun osallistuu ilmaisille kaupunkikierroksille, jotka lähtee Green Market Squarelta keskustasta. Nielsen Tours järjestää 1,5 tunnin opastettuja historiakävelyitä sekä visiitin Bo-Kaapiin ja District Sixiin. Opastetut kierrokset perustuu tippeihin, jonka suuruuden jokainen saa itse päättää budjettinsa ja halujensa mukaan. Oppaat tietävät olemaan valmiita tekemään sen edestä hyvää työtä, ja kaikki kolme opasta keiden kanssa kiersimme osasivat kyllä hommansa. Jos aiot kierrokselle, toivottavasti pääset tekemään sen ihanaisen partaukon Charlien kanssa!

Jos viinimaille aikoo, voi joko suunnata sinne omalla vuokra-autolla, kuljetuksella tai jäädä Stellenboschiin pariksi päiväksi ja palloilla siellä omatoimisesti, kuten huhtikuussa tein. Voi joko mennä itse valitsemilleen tarhoille tai valita valmiit opastetut kierrokset, jotka yleensä kiertää tunneituimpien viinitilojen läpi. Yksi huikea tapa tutustua viinimaihin on valita Bikes n Wines -kierros, jolla pääsee pyöräilemällä eksymään viinitarhoille ja makustelemaan pienempien sekä tunnetumpien tarhojen viinejä. Huhtikuussa pyöräilimme porukalla 21 kilsan kierroksen, joka oli aikas hauskaa. Viime viikonlopulla vierailemani tilat olimme valinneet työporukalla, ja parhaat kokemukset koimme Vergelegenin luksustilalla ja Boschkloofista. Boschkloofissa saimme isännältä ainuktaatuista palvelua ja saimme maistella myös vintageja, joita oli enää pelkkää maistelua varten muutama pullo piilossa.  

Jos välttämättä haluaa nähdä pingiinejä eikä ehdi hyväntoivon niemelle, voi suunnata hyväntoivonniemen sijasta kohti Hermanuksen rantakaupunkia. Alueen vinetot eivät ole välttämättä yhtä kuuluisia kuin Paarlin, Stellenboschin tai Franschhoeekin tarjonnat, mutta ehdottomasti idempänä Kapkaupungista löytyy myös upeita Chardonnay-, Shiraz ja Bordeaux Blend-viinitaloja. Matkan varrella voi pysähtyä Betty's Baylle, josta löytää (ilmaisen!) pingviinikolonian satamasta. Yleensä kaikki suuntaavat Simonstowniin pingujen perässä, mutta Hermanus-reitillä näkee sekä pinguja että valaita - jos tuuri käy ja omistaa kissan silmät. 

Jos pöytävuorelle nouseminen jalan ylös ja/tai alas kiinnostaa, kannattaa suunnitella reittinsä hyvin. Polkuja on useampi, reilusta parin tunnin mittaisesta yli neljän tunnin ylösnousevaan polkuun. Itse totesimme Platteklip Gorgen taipaleen parhaaksi reitiksi huipulle, jossa voi päättää säästääkö polviaan ja tuleeki alas kaapelihissillä. Huutokauppahintaisia lippuja voi saada 100 randilla (noin 7 euroa) kun yleensä hintaa edestakaisille tulee hintaa 250 randia. Maisemareitin valinnaksi kivoin tapa palata alas on kulkea vastakkaista vuoren rinnettä pitkin ja päätyä alas Kirstenboschin reittiä pitkin talvipuutarhaan, jolloin ei edes tarvitse maksaa puiston sisäänpääsymaksua! Toinen "must" on upea kapuaminen Lion's Headin huipulle, josta saa mahtavimmat näköalat kaupungista ja posetuskuvat kallion kiellekkeeltä.

 

Jos musiikki kiinnostaa, järjestetään downtownissa jazz-sessioita People's Churchin kryptassa. Pelkällä viidellä eurolla pääsee nauttimaan vaihtuvien artistien esityksistä aina tiistaista lauantaihin, ja erityisesti tiistaisin paikka täyttyy tupaten täyteen. Tuolloin jazz-esiityjiin kutsutaan myös townshipin lupaavia tähtiä, ja itse koimme unohtumattoman kulttuuri-illan nuorten musiikin innosta nauttien. Tsekkaa siis The Crypt.

Lonely Planetin listaamien raflojen ulkopuolelta löytää myös kokeilunarvoisia huippuravintoloita. Yksi "must" jälleen, on kokea afrikkalainen riistaliha joko Mama Africassa tai Marco's African Placessä, jossa olen ollut jo kahdesti. Marcosissa järjestetään marimbakonsertteja, joissa ksylofonibändi soittaa paikallisia ja kansainvälisiä hittejä. Bändin mukana on tanssijoita, jotka tanssii perinteisiä tansseja jalat heilauttaen ja pyllyt twerkaten.

Nyt olen saapunut yhtenä palasena perille Zanzibariin ja saaren pohjoisosalle Kendwan kylään. Edessä  on kamalaa pakkorelaamista ja aurinkolomailua, sillä useimmat aktiviteetit ovat omaan budjettiin hieman ylihintaisia (etenkin kun väistämättä vertaan hintoja Mosambikin tarjontaan). Onneksi on kuitenkin aurinko, hyvä kirja ja uusien sveitsiläistyttökavereiden seura. Eikö tuo koralliriuttakaan tossa kummempi ole.

Pus

 

**Kiitos vielä ihanalle Lilyn toimitukselle, joka valitsi Johainon viikon blogiksi. Pistää pienen matkalaistyttösen hiljaiseksi. Kiitokset myös lukijoille, ilman teitä ja teidän kommentteja ei tätäkään olisi mielekästä tehdä <3

Pages