Palvelijaa ei hävetä

Usealla kaverillani käy kotona siivooja, oli hänen kämppänsä kartano tai yksiö. Moni paikallinen palkkaa taloudenhoitajan ja puutarhurin, joilla saattaa olla oma mökki talon takapihalla. Golfklubeilla voi palkata mailojaan kantamaan caddyt, jotka myös keräävät lyödyt pallot kentältä. Ravintoloissa on ihmisiä pelkästään pippuria sirottelemaan ja bensiksillä on valmiina vähintään kolme tyyppiä per auto, valmiina pesemään auton ikkunat tankkauksen yhteydessä. Itsehän ei sillä välin poistuta autosta – tankkaus hoidetaan sun puolesta ja maksu käy helposti ikkunasta käsin.

Kun ensimmäisiä kertoja menin paikallisiin ravintoloihin minua yllätti, kuinka ystävällistä ja avuliasta henkilökunta on. Yllätti myös, että kämppämme siivooja ei pelkästään pyyhi pölyjä ja imuroi, vaan hän myös pesee ja silittää vaatteemme. Kasvattuaan vahvasti suomalaiseen mentaliteettiin, jossa kaikki tehdään itse ja pärjääväisyyttä arvostetaan, tämä tuntui alussa oudolta. Onko nyt varmasti ok, että en ite tiskaa, vaan joku muu tekee sen mun puolesta? Onko ok, että jätän kahvikupin työpöydälle, enkä vie sitä keittiöön vaikka menenkin kohta sen ohitse?

Aurinkoinen siivoojamme Durbanin Napier Housessa

Täällä esimerkiksi kotona työskentelevien työnkuva on laaja: kodinhoitaja saattaa hoitaa ruokaostokset ja valmistaa ruuat sekä pistää lapset nukkumaan, puutarhuri taas voi puutarhan hoitamisen lisäksi ulkoiluttaa talon omistajien koirat ja puhdistaa tenniskentän sekä uima-altaan. Etelä-afrikkalaisista naisista noin yksi viidestä toimiikin kodinhoitajana, ja heistä neljä viidestä kokoaikaisena palvelijattarena. Golfkentillä caddyt eivät pelkästään nyrpytä nurkassa ja nouki pallojasi, vaan he myös opettavat golfaajia ja ohjaavat minne ja miten lyödä. Jos vaihtoehtona on kantaa itse mailansa, liikkua golfautolla tai palkata caddy, on viimeisin näistä kaikin puolin reiluin ja hyödyllisin valinta.

Onhan se totta, että olemme etuoikeutettuja palvelijoita palkatessamme, mutta eivät nämä työntekijät ole pakotettuja työhönsä. He ovat ahkeria ja valmiita työskentelemään leipänsä eteen, mikä ei ole perusoletus tässä maassa, missä rikollisuus on huipussaan.

Royal Durban Golf Clubin henkilökohtaiset caddyt, jotka eivät pelkästään huolehtineet mailoista.

Vaikka totuus on, että palvelualan ihmisistä suurin osa on mustia tai värillisiä ja heitä palkkaa suurimmaksi osaksi hyvätuloiset valkoiset, ei se tarkoita, että mustia työkkäreitä riistetään. Etelä-Afrikassa on tällä hetkellä työttömyyttä lähes 30 prosenttia, ja palvelualalla toimivat kertovat olevansa ylpeitä siitä, että heillä on duunia, ja että duunilla on merkitystä. Usea parempituloinen kokeekin palkatessaan palvelijan tekevänsä tälle palveluksen, mikä on osittain ihan totta. Useammalla on samat kodinhoitajat kymmeniä vuosia ja nämä kasvavat osaksi perhettä. Varakkaimpien ihmisten palvelijat asustaa usein samalla tontilla oman perheensä kanssa.

Vanhempieni AirBnB-talolla työskentelevä Siphiwe opetti meille paikallista ruuanlaittoa tyttäriensä kanssa.

Ikävä puoli on, että palvelualalla toimivat henkilöt elää minimipalkalla. Moni palvelualalla työskentelevä on töissä pimeästi, mikä on myös itse tiedostettava. Ei kaduilla heijastinliiveissä toimiva autovahti ole palkattu työhönsä, vaan hän on oma-alotteisesti vartioimassa autoja tippiä odottaen, ja sen edestä hän on valmis neuvomaan myös parkkeeraamisessa. Kahviloissa ja ravintoloissa tippaaminen nähdään oleellisena osana maksua, koska tippiraha on se, mikä jää tarjoilijan käteen. Kuuluisat golfklubien caddytkin ovat klubeilla ”töissä”, ja heidän palkkansa on useimmiten se, mikä heille annetaan kierroksen jälkeen puhtaana käteen. Tippaamista ei saa unohtaa, se on joillekkin elinehto.

Durbanissa äitini caddy oli kertonut, kuinka ylpeä on tyttärestään, joka on kouluttautumassa lääkäriksi. Tyttärelleen isä oli opettanut elämänviisauksena, ettei hän saisi ikinä myöhästyä sovituista tapaamisista, myöhästyminen kun on syvin loukkaus toista kohtaan. Vanhempieni kodinhoitaja Siphiwe taas kertoi iloisesti, kuinka hänen kolme tytärtään ovat kaikki päässeet läheiseen tyttökouluun, ja toivottavasti pääsevät vielä yliopistoon. Tämä ei olisi ollut mahdollista, ellei Siphiwe olisi päässyt työskentelemään yli 14 vuotta samalle perheelle, joka vuokrasi asuntoaan vanhemmilleni. Palvelijana työskentely on jotain, mihin moni tähtää etenkin jälkipolvensa parhaan vuoksi.

Toki vaikka voidaan selittää palvelijoiden palkkaamista työllistämisen perusteella, se ei tarkoita sitä, että tilanne olisi täysin tasapainossa. Työntiköijden palkat on edelleen järkkymatalat ja he, joilla on varaa palvelijoita palkata, hyötyy älyttömästä tilanteesta. Kuilu rikkaiden ja köyhien välissä on valtava.

Silti suomalainen palvelualan arvosteleminen on kaukana paikallisesta meiningistä. ”Kuka nyt haluaisi siivota räkäisiä laivoja tai asuntoja, ja miksi nyt turhaan hymyillä kahvilan työntekijälle? Kuka palkkaisi palvelijan, ellei vaan näyttääkseen muille, että on varaa laittaa joku muu hoitamaan omia asioitaan?”. Täällä palvelualan työntekijä tai palvelija ei häpeä työtään, eikä katsota palvelijan palkkaamista laiskana tai pröystäilevänä.

 

/First when I came to South Africa I was surprised about the service culture. There will always be someone to serve you and do things for you, be it when you are fueling your car at the petrol station, willing to heat up your food again in a restaurant or when you need to clean up your house or do your laundry. The attitude towards employing a domestic or someone to carry your golf bag is completely different to what it is in my home country. Here it is also a question of employing people for meaningful jobs. Many people are dependent on tips to stay out of the streets. Nevertheless the situation is still not equal, mostly black and coloured people are working in service with a minimum wage and they are mostly employed by white people. 

 

Pus