Ainon itsenäiset ruuhkavuodet

Ei lapsia eikä miekkosta, mutta kiirettä pitää duunin ja vapaa-ajan yhteen sovittamisessa. Work hard, play hard ja sitä rataa, vai mitä?

Elän parhaillaan oman pienen elämäni ruuhkavuosia: viikot yhtä lailla kuten viikonloput täyttyy ohjelmasta. Päivät kuluu töissä toimistohommien ja työtapaamisten parissa, illat vietän salilla tai työtapahtumissa. Viikonlopuille en yleensä edes suunnittele mitään kunnes huomaankin vasta jälkikäteen, etten ole viettänyt aikaa kotona tuntia pidempään. Olen mestari täyttämään kalenterini Suomessa, mutta siitä olen yllättynyt, että sama on tapahtunut myös ulkomailla.

Ruuhkavuoteni eroaa yleisistä ruuhkavuosista siinä, että itse en joudu säntäilemään työn ja kodin välillä jonkun toisen henkilön edestä. Koen olevani joustava töiden puolesta, koska menoni ovat täysin itsestäni kiinni. Työn ulkopuolisiin rientoihin suhtaudun spontaanisti lyhyelläkin varoitusajalla.

Omaa aikaa ei mulle välttämättä jää, mutta minäpä onneksi juoksen töiden ja häppeninkien välissä itseni vuoksi, enkä kenenkään muun.

 

Johannesburgissa riittää kaiken aikaa uutta jännää tekemistä transsirumpukursseista neon-juoksuihin ja markettilauantaista sunnuntaivaelluksiin. Olen sattumalta tutustunut aikamoisiin bilehileisiin ja kiitos heidän, minut kutsutaan täällä usein parhaisiin pippaloihin. Lähiaikoina olen muun muassa juhlinut tapas-teemaisissa kotibileissä hollantilaisseurassa, bailannut aamuun asti etelä-afrikkalaisen kaverin läksäreissä ja syönyt huippurafloissa upean porukan kanssa. Kiitos party animal -ystävieni, tutustun jatkuvasti uusiin mielettömiin tyyppeihin. Olen muuttunut nopeasti paikalliseksi, kun pääsen nauttimaan kiireisestä laiffista johannesburgilaisten työnarkomaanien tyyliin.

Myönnän, että olen yllättyny itsekin siitä, millainen reivikuningatar minusta on täällä kuoriutunut! Paljon täällä teen muutakin kuin pelkkää biletystä, mutta olen ollut täällä ulkona useammin, kuin mitä koskaan ajattelin tänne saapuessani.

On mulle tosin muutenkin hankalaa pysyä toimettomana yhtä iltapäivää pidempään, ja viikonloput ja lomat joille ei ole mitään suunnitelmaa tuntuu jopa ahdistavilta. Jos niitä hetkiä silti tulee vastaan yritän takoa mielessäni, että se on täysin normaalia, eikä se tee musta yhtään sen tylsempää tyyppiä. Kyllähän sitä pitäisi osata myös rentoutua ja olla välillä tekemättä mitään – kuten äitikin muistuttaa. Etenkin ulkomailla ollessa ajatus pelkästä kotona röhnöttämisestä tuntuu erityisen vaikealta, koska haluan kokea maksimilla kaikkea rajatun ajan puitteissa.

 

Tosiasia on, että ajan riittämättömyys harmittaa enemmän kuin mikään muu.  Välillä ylitöitä kerääntyy, kun sattuukin jäämään odotettua pitempään verkostoitumistilaisuuksiin. On viikkoja, jolloin vapaa-aikaa jää tuskin ollenkaan. Niin paljon on juttuja, mitä haluaisin täälläoloaikanani tehdä ja joille täytyy järjestää aikaa. Lisäksi on vielä monta paikkaa, joissa haluan vielä käydä. Joitain asioita vaan täytyy priorisoida.

 

Tunnelmaa Gin Fushion ja Wine Not – bibbaloista

Tämä viikko on loistava esimerkki arjestani: tiistaista torstaisin osallistun erääseen energiaseminaariin sekä sen oheisiin verkostoitumiskokkareihin. Pääsen lisäksi kiinnostaviin liiketapaamisiin ympäri kaupunkia, mistä nautin suuresti ja saan työkokemusta. Lauantaina olisi tiedossa Tomorrowland-varjofestarit kaveriporukalla. Sitten taas olishan sitä kiva jossain vaiheessa käydä salilla ja ehtiä nukkua ne kahdeksan tunnin yöunet.

Mutta kyllä sitä ehtii myöhemminkin, enkä voisi enempää nauttia kiireisestä elämänvaiheestani. Nyt on paras aika viettää sitä villiä ja huoletonta – mutta vastuullista nuoruutta !

 

//I feel like living my personal ”busy years” and I hardly spend any ”me time”, which I quite enjoy. I am always on the go between work and leisure, attending to interesting business occasions and going to these amazing events. Especially in SA I only have so many days left and still there’s so much yet that I haven’t done and places I haven’t visited. Many thanks for keeping me busy goes to my amazing buddies that keep me up to date on happenings around town.  As long as I still have time to visit couple more places before I leave I cannot enjoy more of my fully booked calendar. And as tacky as it sounds, I feel like learning something about this vida and myself everyday! 

 

Pus