Oon kasvanut ja oppinut itsestäni paljon viimeisten vuosien aikana. Mustahan on tullut jossain määrin aikuinen bisnesleidi. Ja aika itsenäinen ja peloton nuori, vaikka itse sanonkin. Vielä reilu 4-vee sitten väitin kovaan ääneen, etten koskaan tulisi työskentelemään kylmässä kaupallisessa maailmassa. Jankkasin pitkään siitä, että ajatus toimistossa työskentelystä kauhistuttaa, enkä sopeutuisi sellaiseen ympäristöön. Ajattelin, että kauppiksessa on […]

Viikonlopun aikana oon saanut pidätellä hengitystä useaan otteeseen. Vaati lauantaina pientä uskallusta lähteä kävellen Melrose Archiin, läheiseen neighbourhoodiin, jossa sijaitsee hulppea Virgin Activen salini. Sitten illalla tultuani kotiin drinkki-illalta pimeni ensin kämppä, ja melkein heti perään pimeni kaikkialla muuallakin taloyhtiössämme. Sähkökatkos iltayhdestätoista puoleenpäivään sunnuntaihin. Ihan normaalia, eikö? Etenkin kun sähkökatkos käsitti lopulta koko Sandtonin alueen. […]

Tiiättekö sen fiiliksen, kun alottaa uudessa työssä ja kaikki uutuus ja alkukankeus väsyttää niin mielettömästi? Noh – sen ympärillä on menty tämä viikko. Ja lisäksi on vähän kummastuttanut (ja siten väsyttänyt) muukin uutuus kaupungissa, kun haluisi nähdä maksimin minkä voi, mutta liikkuminen on rajattua ilman omaa autoa. Saavuttuani Etelä-Afrikkaan en saanut mitään sokkia – lähinnä […]

Lentomatka Istanbulista Johannesburgiin sujui kevyesti. Lähes 10 tuntia yötä myöten lentäessä meni pitkälti jutellessa uuden eestiläisen kaverini Merilinin kanssa. Törmäsimme sattumalta kentän Starbuckissa ja lopulta päädyimme jaarittelemaan elämänviisauksista koneessa aamukuuteen asti! Merilin on suloinen 26-vee muidu Tallinnasta, joka oli matkalla kaverinsa luo Cape Towniin ja sovimme, että yritämme tavata vielä ennen hänen lähtöä, jos lähden […]

Ihana Nurdan, joka istuu viereeni neuvomaan parhaan tien Sultanahmetiin julkisilla. Ja vielä varmistaa tekstarilla illalla, että löysin perille.  Hotellini respaäijät, jotka säälivät minua etsiessäni uutta yösijaa iltakymmeneltä, ja tarjoaa puhtaat lakanat ja hotelliaamiaisen reiluun hintaan. Hetki, kun poistun Hagia Sofiasta, ja aamun sateinen keli on muuttunut aurinkoiseksi. Lukemattomat kaupustelijat, jotka huutelevat minulle joko venäjäksi tai ranskaksi. […]

Nyt ei voi enää perääntyä! Tänään ja huomenna palloilen Istanbulissa. Perjantaina iltapäivällä tää beibi laskeutuu sitten Afrikan mantereelle!  Kuten eilisessä postauksessani kerroin, niin vähän jännittää. Vatsassakin tuntuu jotain. Oli ikävä hyvästellä vanhemmat kentällä, mutta nyt on se päähetki, pääpäivä on tullut. Ei hele – mä pääsen näkemään taas sitä kuuluisaa maailmaa! Wow! Palailen blogiin, kun oon päässyt Joburgiin. Seuraa mua […]

Viime vuonna lähdin maaliskuussa vaihtoon Peruun, ja nyt olisi taas seitsemän kuukauden ulkomaanjakso tiedossa. Viime vuonna oli helppoa: koulu hoiti kaikki suurimmat säädöt ja vaihtareille jäi vain hankittavaksi lennot, kämppä ja viisumit. Lähdin matkaan toisen vaihtarin kanssa ja saimme asunnon kommuunista. Oli selvää, että tapaisimme koulussa ja kotona muita expatteja ja saisimme kavereita. Lähdin vaihtoon avoimin mielin, […]

Se olis sitten niin, että ennen Afrikkaan päätymistä käyn vielä Istanbulissa ! Viivytin pitkään lentojen ostamista, sillä kävin päässäni brainstormia meno- ja paluupäivämääristä. Pohdintaan toi omat ekstransa eräät suurehkot sukupippalot maaliskuussa, opintojen jatkuminen syksyllä ja halu jäädä reissailemaan harjoittelun päätyttyä. Sitten tuli hetki eräänä hyisenä tammikuisena sunnuntai-iltana, kun päätin päivän tulleen (perusunnuntai, tiiättehän – kun ei ole saanut […]

Matkustamisen voi tehdä haasteelliseksi. Olen yllättynyt siitä, kuinka paljon tuttavani ovat käyneet läpi tappeluita viisumistaan lähteäkseen ulkomaille. Viime vuonna viisumien hoitamiset Peruun meni viime tippaan, kun alle viikko ennen lähtöä soitin lähetystöön, jossa väitettiin ”odottaneen meitä” ja jonne meidän oli mentävä heti paikalle, mars asioita järjestämään. Yliopiston oli tarkoitus järjestää viisumit meille kahdelle perulaistuvalle vaihtarille, mutta mitään ei ollut kuulunut ja lopulta kävi […]

Niin kävi muuttaessamme takaisin Belgiasta Suomeen. Vaihtaessani lukioon Helsinkiin. Muuttaessani opiskelemaan Turkuun. Lähtiessäni vaihtoon Peruun.  Jokaisen uuden muutoksen kohdalla huomaan, ketkä ovat tärkeimpiä ystäviäni. Olen lopulta yhteydessä vain niiden kanssa, keiden jutut minua aidosti kiinnostaa ja ketkä haluavat tietää mitä minulle kuuluu. Näiden tyyppien eteen jaksaa järjestää aikaa näkemiselle ja kuulumisten vaihtoa varten. Oli sitten […]