Eka viikonloppu Johannesburgissa
Lentomatka Istanbulista Johannesburgiin sujui kevyesti. Lähes 10 tuntia yötä myöten lentäessä meni pitkälti jutellessa uuden eestiläisen kaverini Merilinin kanssa. Törmäsimme sattumalta kentän Starbuckissa ja lopulta päädyimme jaarittelemaan elämänviisauksista koneessa aamukuuteen asti! Merilin on suloinen 26-vee muidu Tallinnasta, joka oli matkalla kaverinsa luo Cape Towniin ja sovimme, että yritämme tavata vielä ennen hänen lähtöä, jos lähden Capen suuntaan pääsiäiseksi.
Mutta asiaan. Ländattuamme maihin, alkoi pieni jännitys. Kiitos kaikkien niiden (turhien?) pelotteluiden, halusin olla varma, että pääsen mahdollisimman turvallisesti kämpille. Otin taksin kentältä, ja siinä sitten ajoimme läpi Alexandran kehittyvän townshipin ja hulppean Sandtonin bisneskeskuksen. Lopulta tajusin, että ainoa pelko matkalle tulisi olemaan sen hinta. Sain myöhemmin hyvät naurut uusilta tuttaviltani, kun kerroin että maksoin 450 randia, noin 38 euroa, 300 randin sijaan. Ja huudot että mentiin Alexandran läpi… Noh – pääsimpä ainakin perille ja olen viisaampi seuraavaa kertaa varten.
Tutustuin viikonloppuna kämppikseeni Simoniin ja hänen ystävämiekkosiin. Kaikki olivat ihania ja mikä vastaanotto: sain heti kotiuduttuani viinilasin kouraan ja illaksi menimme syömään mielettömään Koi-sushiraflaan Firsin ostoskeskukseen. Lauantaina menimme Simonin kanssa kahden Pretoriaan pikavisiitille ja katsomaan Gautengin seutua ympäri autosta käsin. Myönnän, että pyörittyämme aikamme ympäriinsä, olin jo aivan sekaisin kaikista paikoista ja niiden nimistä. Ensi kerralla enemmän kuvia ja nimet muistiin.
Siisteintä oli tutustuminen paikalliseen ostoskeskus-elämään. Paikalliset täällä eivät liiku minnekkään ilman autoa, ja ulkoilu sekä kävely tapahtuu joko turvatuissa puistoissa tai ostoskeskuksissa. Kävimme paikallisessa Stokkan herkussa Nicolwayn keskuksen Woolmorthissa, tutustuimme hulppeeseen kuntosaliin Virgin Activeen ja kävimme pankissa tsekkaamassa, jos avaisin paikallisen pankkitilin ja -kortin, mikä vähentäisi turhia pankkikuluja. Kävimme lauantaina myös Tasha’s-ketjun ravintolassa brunssilla, jossa olin nauraa silmät päästäni paikallista hinta-laatusuhdetta. Alle kympillä sain tuorepuristetun ananas-appelsiini-inkiväärimehun ja fine dining tyylisen kananmuna-aterian parmankinkulla ja parsalla.
Sunnuntaina käytiin katsomassa Sandton Cityn jättiläismäistä ostoskeskusta, jossa näin samalla, minkälaisesta hulppeasta ja valtavasta ostoskeskuksesta löytyy myös tuleva toimistoni.
Iltapäivällä oli tarkotus mennä sunnuntaimarkkinoihin, jonne ihmiset menevät viettämään viikonloppujaan perheensä ja frendiensä kanssa, mutta Simon oli lopulta liian kipeä lähteäkseen. Päätinkin et what the hell ja uskaltauduin festarimarkkinoille yksinäni. Ja oli ehkä elämäni omituisin ja hauskin kaksituntinen! Päädyin Che-nimisen tytön ja hänen frendiensä seuraan, ja siinä tuli yhdet jos toisetkin gin tonicit nautittua iltapäiväsunnuntaiksi. Onneksi pääsin lipeämään takaisin kotiin turvallisesti nauttimaan mezeä kämppiksen ja tämän frendien seurassa.
Viikonlopun haasteet: Afrikaans ja vahva paikallinen enkun aksentti, kävelemisen rajat (ei pimeällä, vaan eräillä alueilla), uberiin tottuminen, paikallisen valuutan randin ymmärtäminen, nukkuminen helteessä ja ibis-lintujen häiritsevät paritteluäänet öisin.
Näistä ja uusista työkuvioista lisää next time.
/My first weekend was pretty hectic and full of new things! Got to know my new flatmate and his buddies, checked out the surroundings of Joburg and the Gauteng area and learned a bit about the culture around here. Already visited the amazing sushi restaurant Koi in the Firs shoping center, the surroundings of the capital city of Pretoria, the shopping mall of Nicolway and its amazing brunch at Tashas, and the superposh gym, Virgin Active Classic. On sunday, I also visited the Sandton City mall where I’ll work and later I went to the Farmers Market in Fourways. Got to get to visit the other weekly weekend markets!
Pus