Elämä uhattuna

Untitled.png

Nyt kun sai taas kauhulla lukea uutisia Istanbulin iskuista, sai taas pohtia mihin ihmeeseen tää maailma on menossa. Terrorismia tuntuu olevan joka puolella, joten miksi enää matkustaa minnekään? Eikö pitäisi vain jäädä kotiin turvaan, minne kukaan ei tule uhkailemaan?

Tiistaiaamuisen uutisen jälkeen pysähdyin hetkeksi. Voiko tosiaan olla, että olin itse paikan päällä Istanbulissa alle kolme kuukautta sitten? Että kävelin juuri siitä, missä pommi räjähti poliisia kuljettaneiden bussin kohdalla?

Ja Brysselin iskut maaliskuussa. Voiko tosiaan olla, että kahdeksan vuoden ajan asuimme kyseisessä kaupungissa, että äitini kulki päivittäin pommitetun Maelbeekin metroaseman läpi matkallaan töihin EU:n päätoimistolle?

Ja Pariisin iskut marraskuussa. Voiko tosiaan olla, että rakastamani ranskalaiskaupunkiin voitiin hyökätä yhtä suurella mittakaavalla alueelle, missä minäkin olen usein liikkunut, ja joissa marraskuun iskuissa menehtyi läheisten tuttujeni ystäviä?

Lauantaina Etelä-Afrikassa paikalliset viranomaiset ilmoittivat, että Isisiltä tulleen varoituspuhelun mukaan Johannesburgiin ja Kapkaupunkiin on suunnitteilla iskuja suurimpiin kauppakeskuksiin. Tätä ette muuten hesaristanne varmaan lukeneetkaan? Sandton Cityn kauppakeskus on Joburgissa ykköskohteena, ja siellähän minä juuri arkisin toimistopäiviä vietän. Kohteena keskus on ovela, sillä Sandton Cityn alue on koko maanosan rikkainta neliökilometrin aluetta, missä kaikki rikkaat ja ekspatit liikkuu. Ohjeena on annettu, että on pysyttävä valppaana ja tiedettävä pakoreitit kaiken varalta. Mikäs tässä, sitten hypätään ikkunasta ulos toimiston viidennestä kerroksesta!

Niin valitettavaa kuin se onkin, sotaa ja pelkoa on ollut aina, enkä lähtisi siihen ajatusleikkiin mukaan, että tää kaikki olisi jotenkin uutta ja mullistavaa – järisyttävää terrorismia, jota ei ole koskaan nähty ihmishistoriassa. En lähtisi siihenkään mukaan, että me finskit emme ole vaarassa ja Suomi olisi tässä kaikessa koskematon maa – paikka, johon kukaan ei hyökkäisi. En nyt provosoi tai spekuloi sen enempää, mutta mikä olisikaan sopivampaa herättämään pelkoa ja ahdistusta kuin iskeä Suomeen, jonka kaikki ajattelee olevan rauhassa uhkakuvista?

Toki pelkoa saa ja pitääkin tuntea, mutta en lähtisi sen takia omia suunnielmiani muuttamaan, vaikka nyt olen jossain määrin kohteena itse. Varautua pitää tulevaisuuden varalta eikä hölmökään pidä olla, mutta minä ainakin tulen vielä matkustamaan ja elämään jokapäiväistä laiffiani riskeistä huolimatta. Valitettavasti terrorismin uhka on kaikkialla ja ahdistus, pelko ja epäluulojen sekä suoranaisen vihan kasvaminen on se, mitä halutaan lietsoa iskuilla entisestään. En koe, että pitäisi vaipua epätoivoon, vaan pitäisi antaa mennä ja elää omaa elämäänsä. Ei tehdä tästä kriisistä syvempää, eihän?

Ja jos minä sitten tästä syystä lähden, niin ainakin lähden tyytyväisenä, että elin omaa laiffiani.

Pus

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *