Kahden ja puolen vuoden syysmasennus
Ensin koitti Turun syksy 2014 ja samassa Kalifornian keikka sekä kandin kanssa puuhastelu. Tuli maaliskuu ja lähtö vaihtoon Peruun, jossa koulun uusi syyslukukausi olikin jo alkamassa. Huhtikuussa eräänä päivänä kesäkelit vaihtuivat talveksi, ja eiköhän alkanut Liman harmaa puolivuotinen, jota ennen ehdin nauttia pienen hetken kesää. Syyskuuksi palasin Helsinkiin ja jep – se oli talvi numero kolme. Silti päätin vielä lähteä Johannesburgiin uudestaan maaliskuussa töihin paikalliseksi talvikaudeksi.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Syysmasennukseni siis pahenee, kun palaan lokakuussa Suomeen viidenneksi peräkkäiseksi syksykseni.
Vaan masentaako oikeesti? Ei. Tiedostan ”suunnitelleeni ajallisesti kaiken väärin”, mutta päätökseni ja lähdöt ovat tapahtuneet lopulta yllättävän helposti, kuin itsestään. Olisinko koskaan Peruun lähtiessä osannut odottaa, että seuraavakin kesähesa tai kesäturku jää välistä? En. Tai että ylipäätäänsä päätyisin johonkin huitsin Afrikkaan? No EN.
Kuvat viime joulukuun Granadan reissulta.
Onneksi muualla kuin Suomessa on ihan mukavaa ollessa, oli syksy tai kevät. Limassa nyt sain kärsiä paikallisesta harmaudesta ja pienestä tihkusta, ja joka päivä on talvena samanlainen: taivas on pilvistä valkean harmaa ja aina on painostavaa kosteutta ilmassa. Koskaan ei sada kunnolla, jotta raskaasta ilmasta saataisiin helpotusta. Silti Limassakin talvilämpö pysyttelee 18 asteen ympärillä.
Kun tulin takaisin Suomeen karkasin hetkeksi Espanjan talveen, ja se oli parasta helpottamaan hetkiseksi syys-talven tuskaan. Epsanjan Granadassa oli joulukuussa pitkälti samanlaiset kelit kuin Etelä-Afrikassa.
Johannesburgissa on ollut tyypillistä Suomen kesää paremmat kelit – kun jättää yön lämpötilat huomioimatta. Sillä välin kun olette nauttineet tänä kesänä jälleen Ruissin ihmeestä (ruisrockin ihmeellisen perinteiset helteet) ja iltahämärän lämmössä juoneet skumppaa Löylyssä, minä olen seikkaillut iloisesti Etelä-Afrikan talvessa. Päivisin lämpö nousee yli parinkymmenen asteen ja aurinko paistaa päivittäin pilvettömältä taivaalta. Öisin lämmöt ovat laskeneet joskus jopa pakkaselle, mutta ketä se haittaa kun pysyttelee sisätiloissa. Paikalliset tietenkin valittavat mutta ei täällä ole sen hassumpaa ollenkaan. Aina parempi kuin rämpien säkkipimeässä Suomen loskassa.
Ikäväähän se on kun on pitänyt lähteä aina uudestaan tänne eteläiselle pallonpuoliskolle, jossa vuodenajat ovat päinvastaiset. Ensi kerralla kun karkaan Suomesta pitemmäksi aikaa varmistan, että myös näen kesää lähitulevaisuudessa enkä taas joudu syysmasennuksen uhriksi.
Tänään alkoi koululla uusi lukuvuosi ja pian palaan pitkän tauon jälkeen takaisin pulpetin ääreen. Törmäänkö sitten enää frendeihin käytävillä, maksaako opiskelijalounas vielä 2,60€ ja virtaako enää Turun Aurajoki? Tulenko saamaan itseni henkisesti valmiiksi graduttamaan? Tämä jännittää enemmän kuin ajatus taas koittavasta uudesta syksystä.
PS. Kuulin että Stadissa satelee tänään. Itsehän jätin aamulla ekaa kertaa pariin kuukauteen takin kotiin töihin mennessä.
//The funny thing is I never ever planned to spend my exchange in Peru and my internship in Johannesburg in local Winter time. Meaning I would miss the lovely Finnish Summer not only once but twice in a row. But indeed I did – woops – meaning I haven’t seen proper Summer since August 2014 and when I return to Finland in October, Autumn-Winter number five will begin. Even worst than that – I will have to go back to school. Depressive? Luckily not that much with the right attitude.
Pus