Koskenlaskua Etelä-Afrikassa

Kyllä – Etelä-Afrikasta löytyy vielä vettä, että siitä riittää virtaamaan jopa kovaksi virraksi. Siten kun näin, että Internations järjestää raftingiä Parysissa, en kauaa harkinnut ennen kuin jo ilmottauduin osallistujaksi tapahtumaan.

Tuntuu toki hupsulta, että tein kahtena peräkkäisenä viikkona miniretken Etelä-Afrikan Pariisiin, kun muun muassa Johannesburgissa kaksi vuotta asunut kollegani ei ole edelleenkään käynyt koko seudulla. Mutta jos hyvää porukkaa on menossa harrastamaan koskenlaskua, kun lisäksi sää näyttää aurinkoa ja 30 astetta, niin ei kai sitä nyt kotiinkaan jäädä homehtumaan! Olen aikaisemmin harrastanut koskenlaskua Keski-Euroopassa ja viime vuonna jokuseen otteeseen Perussa ja Ecuadorissa, ja nyt pääsisin kokemaan millaista on meno Etelä-Afrikassa.

IMG_0721.JPGAlkuun käytiin oppaan kanssa läpi perinteiset komennot, ja saimme pientä briiffiä siitä, mitä tuleman pitää. Tällä kertaa aiempiin kokemuksiini nähden oli erilaista se, että kumiveneissä ollaan kaksin, eikä voi luottaa muihin jos alkaa väsyttämään. Molempien olisi tehtävä duunia ja yhteistyötä päästäkseen eteenpäin.

Ja kyllä meille kerrottiin myös matkan vaaroista. Enimmäkseen kivistä ja krokoista. Krokotiileistä ei tulisi olemaan huolta, sillä meille kerrottiin, että Vaal-joen krokotiilit on kasvissyöjiä, ja ne syö vain valkoisten lihaa. Ihan hauskaa, joo. Niin mitäs me tyypilliset suomalaiset tässä tilanteessa?

IMG_0722.JPG

Yhdistimme lopulta reippaat mielemme ja yhteiset powerimme etelä-afrikkalaisen Nkulin kanssa, ja meistä muodostui aikamoinen tehotiimi. Laskimme alas putouksia ensimmäisten joukossa. Meininki oli raffia, kun tulimme läpi suurimmat Whiplash– ja Paradise-putoukset, ja heti alkuun jo laskettiin vaativin Big Daddy-lasku. Selvisimme kuitenkin kaikista koskista ongelmitta, ilman yhtäkän läheltä piti -tilannetta että olisimme kaatuneet veteen. Okei – kyllä me pari kertaa jäätiin kiville jumiin.

IMG_0774.JPGIMG_1364.JPG

Meno oli varsin kosteaa ja kiittelin edelleen aurinkoisena jatkuneita kelejä. Nyt paikallisen syksyn alettua virtaus ei joessa ole nopeinta ja vesi on kylmää, mutta aurinko lämmitti nopeasti pienten suihkujen jälkeen. Opin Nkulilta jopa vähän zulua, ja jokaisen suoritetun laskun jälkeen huusimme siyinembile, we did it. 

IMG_1376.JPGIMG_1377.JPGIMG_1456.JPG

IMG_1455.JPG

Koskenlasku kesti koko aamupäivän, ja kolmen tunnin melonnan jälkeen ei olisi jaksanut enää mitään. Koska virtaus ei ollut kovimmillaan tähän vuodenaikaan, joutui välillä käyttämään paljonkin voimia päästäkseen eteenpäin. Minä sain takana istuvana (”voimakkaampana”) olla suuntaa-antava kapteeni, kun edessä olevan tehtävänä oli tunnistaa vaara ja suunnistaa. Kolmen tunnin aikana meillä oli vain yksi vesi- ja suklaatauko, kun taas mentiin.

IMG_1584.JPGIMG_1724.JPG

IMG_1594.JPG

Aikaisen herätyksen ja pitkän melontasession jälkeen kaikilla oli jäätävä nälkä, ja menimme poppoona paikalliseen O’s-ravintolaan raftingin jälkeen. Kolmen maissa iltapäivällä silmäni ei nähneet enää menussa muuta ruokavaihtoehtoa kuin pizzaa, ja valitsemani frutti di mare oli enemmän kuin paikallaan rankan fyysisen koettelemuksen jälkeen.

IMG_1646.jpg

IMG_1648.jpg

IMG_1651.jpg

Päivä oli superhauska ja nautin kivasta ja rennosta expat-seurasta. Parasta Internationsin tapahtumissa on ne mielenkiintoiset keskustelut, joita voi käydä ainoastaan tällaisessa vapaan avoimessa monikulttuurisessa piirissä. Mua tullaan vielä näkemään näissä merkeissä!

PS. Onneksi ei nähty yhtäkään krokoa matkalla. Näimme kyllä kaksi valtavaa water monitoria, jotka oli vasta pieniä vauvoja, vain kaksimetrisiä jättilaisvaraaneja. Nämä liskot on Afrikan suurimpia, ja voivat kasvaa joskus jopa seitsenmetrisiksi. Näimme liskot rannassa, mutta joskus ne saattavat päätyä veteen ja kuulemma kerran, oli varaani hypännyt pahaa aavistamattomien melojien kumiveneeseen! Onneksi liskot eivät ole myrkyllisiä tai kauhean vaarallisia, elleivät lähde kynsimään terävillä kynsillään, joita ne käyttää kiipeilyyn ja itsepuolustukseen.

PPS. Ihanin lauantain tapaaminen oli neliviikkoisen jackrusselpennun Milon kanssa. Oli sydän sulaa!

IMG_8449.jpg

/On Saturday I joined the Internations team and headed north to experience rafting in Parys. I felt funny going to the town for the second weekend in a row, but I just couldn’t say no to a fun and sunny day outdoors with cool people. We enjoyed three hours of paddling under the African sun and it was a blast getting down the rapids. The rafting was different to the rafting I’ve done previously in Latin America and Europe, as we were only two in the boats, and it meant more physical work and cooperation with the partner in the boat. All in all the day was so much fun and I returned home with sore muscles, a nice tan and new friends.

Pus

Hyvinvointi Liikunta

Pääsiäinen mauritiuslaisittain

Tänä vuonna pääsiäinen sujui spontaaneissa merkeissä. Vaikka viime vuoden pääsiäinen jääkin historiaan mieleenpainuvana kertana, kun vietin pääsiäissunnuntaita 31 tunnin pituisella bussimatkalla Ecuadorista Peruun, oli viime viikonloppuna viettämäni pääsiäinen ehdottomasti myös ikimuistoinen.

Aloitettuani duunissa harmittelin, kuinka mahdolliset miniloman aikeet olivat kahden viikon varoitusajalla vaivalloisia järjestää pääsiäiseksi. Olin ennen Afrikkaan saapumista lämmitellyt ideaa minimatkasta Cape Towniin, kunnes aikeet tyssäsivät lentojen nelinkertaisiin hintoihin. Minireissu Zimbabween tai Zambiaan ja Victorian putouksille olisi myös tullut hervottoman kalliiksi. Enkä halunnut safarillekaan maksamaan itseäni kipeäksi neljän päivän all inclusive –paketeista.

Ilokseni sattui niin, että Magaliesburgin päiväretkellä tapaamani mauritiuslainen Corine pyysi minua viettämään viikonloppua hänen ja serkkunsa kanssa. Ja mikä viikonloppu siitä tulikaan.

Lauantaiaamuna Corine ja serkkunsa Nora nappasivat minut kyytiin, ja lähdimme kohti Parysin (Afrikan Pariisin) kaupunkia. Päivän ohjelmana? Chilliä hengailua joenlaaksossa ja kuljeskelua vintagekaupasta toiseen. Parys on täynnä pieniä putiikkeja, joissa voi koluta kaikkea sisustusesineistä second hand -koruihin ja vaatteisiin. Vietimme aamun pyörien ympäri pientä kyläkeskusta, josta lähdimme illaksi lähiseudulla olevaan idylliseen minikylään Pont de Valiin. Kävimme joenrannalla ja myös Parysin ”Pariisissa” tsekkaamassa paikalliset nähtävyydet, mitkä näytti hämärästi tutuilta jostain. Sellanen hassu tornikin.

IMG_1426.jpg

IMG_1450.jpg

Putiikeissa riittää koluamista riittämiin. Parysista voi ostaa koruja, kosmetiikkaa, kalusteita…12916989_10154049700074154_5030226376433320804_o.jpg12898254_10154049700109154_7875584944920307946_o.jpg12909541_10154049699819154_847080075811438514_o.jpg12885988_10154049699219154_2313572993687931071_o.jpgPienen matkan päässä sijaitseva Pont de Val on kiinteistökeskus/viinitila/maatila keskellä erämaata, jossa joburgilaiset ja pretorialaiset elelevät viikonloppuisin hulppeissa ranskalaistyylisissä taloissaan. Pont de Val sijaitsee joen äärellä, jonka rannasta löytyy aivan ihastuttava ravintola. En muuten kieltäytyisi, jos vastaan tulisi tarjous asunnosta alueella. Tai tyyppi, joka omistaa talon tuolta rannalta.

12888590_10154049701959154_1445301021317691164_o.jpg

Suosittelen jokaiselle Pretoriassa tai Joburgissa vierailevalle minireissua Parysiin ja Pont de Valiin, jotka on vain tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Parysiin voi mennä putiikkikierroksen lisäksi harrastamaan extremelajeja kuten koskenlaskua ja patikointia, ja Pont de Valiin voi tulla nauttimaan idyllisistä maisemista ja autuaasta rauhasta. Sinne on parasta mennä niin, että voi myös nauttia pari vinettolasillista auringonlaskun aikaan, kuten me teimme. Joenrantaravintolassa voi hommata pöytäseurueelle juustoplatterin ja tilan viiniä, jonka jakaa useamman kesken.

12901493_10154049701414154_8420601917691558559_o.jpgIMG_1521.jpgIMG_8416.jpgPont de Valin ravintolailtaan kuuluu myös ilmainen kuvaussessio, josta jää porukalle muisto illasta.IMG_1567.JPG12473797_10154049705564154_2785586324294735274_o.jpgPieni hetken hämmennys ja ahdistus tuli, kun paluumatkalla Joburgiin tajusin, etteivät mauritiuslaiset uudet ystäväni aikoneetkaan viedä minua kotiin. He aikoivat kidnapata minut. En ollut saman tien hiffannut, että Corinen kutsuessa minua viettämään pääsiäistä hän oli tarkoittanut koko viikonloppua, eikä pelkkää päiväretkeä lauantaina. Noh – hammasharja jäi kotiin, mutta kyllä sitä välillä pärjää ilmankin.Sunnuntai oli täynnä uusia kokemuksia. Aamulla menin Corinen ja Noran mukaan katolilaiseen pääsiäismessuun, missä oli ihanan lämmin ja ystävällinen tunnelma. Messu ei ollut tyypillinen katolilainen messu, vaan libanonilais-katolilainen. Siellä toisilleen tuntemattomat rupattelivat keskenään ja vanhuksia autettiin pyytämättä. Vaikka en mikään harras kristitty olekaan, nautin tilaisuudesta.

Illalla Nora kutsui frendinsä kylään, ja nautin ensimmäisen etelä-afrikkalaisen braain, paikallisen grilli-illallisen. Kävimme aiemmin päivällä ostamassa grillisafkat, ja meillä olisi riittänyt ruokaa jakaa ties kuinka monelle Afrikan lapselle. Vaikka oltiin syöty lounaaksi mauritiuslaista moon fania, joka ei riisiydessään ja lihaisuudessaan ollut se kevyin ateria, me grillattiin vielä vaikka mitä. Paistettiin illalla kanaa, ribsejä, pihvejä, lammasta… Olin aivan kuolemaisillani ähkyyn saavuttuani myöhemmin kotiin.

12719456_10154049706184154_939834848053483560_o.jpgIMG_1622.jpg

Kaikkiaan viikonlopun saldona sain täyden masun lisäksi uusia tuttavuuksia ja koin monta naurun hetkiä. Tuntui tyhjältä palata takaisin kotiin maanantaiksi, vielä yhdeksi hassuksi vapaapäiväksi ennen pian taas alkavaa työarkea. Mutta onneksi seuraavana viikonloppuna taas uudet kuviot!

/Spent my Easter in a warm Mauritius company. On Monday before the holiday, the lovely lady Corine from Mauritius invited me to spend Easter with her and her cousin, and my weekend turned out terrific. Because I had been a bit dissapointed about my lack of time to plan Easter properly, I was so glad to have been invited to spend the weekend with friendly, lovely people. On Saturday we went to Parys (almost like Paris) and Pont de Val, and on Sunday morning we went a catholic Easter mess, and the rest of the day we spent at Corine’s, just chilling and eating. All in all my Easter weekend turned out to be a blast.

Pus

Suhteet Ystävät ja perhe