Matkustamisen voi tehdä haasteelliseksi. Olen yllättynyt siitä, kuinka paljon tuttavani ovat käyneet läpi tappeluita viisumistaan lähteäkseen ulkomaille. Viime vuonna viisumien hoitamiset Peruun meni viime tippaan, kun alle viikko ennen lähtöä soitin lähetystöön, jossa väitettiin ”odottaneen meitä” ja jonne meidän oli mentävä heti paikalle, mars asioita järjestämään. Yliopiston oli tarkoitus järjestää viisumit meille kahdelle perulaistuvalle vaihtarille, mutta mitään ei ollut kuulunut ja lopulta kävi ilmi että hakemukset oli lojuneet useamman viikon lähetystössä. Mikäs siinä sitten tokavikana päivänä asiaa hoitamaan.

Nyt olen sitten kummastellut Etelä-Afrikan byrokratiaa. Yli 90 päivän oleskeluun vaaditaan pitkä lista tilitietoja, rikosrekisteritodistuksia ja tuberkuloosinäytteitä. Ja todistus kaikenkattavasta matkavakuutuksesta ja asumisoikeudesta. Lisäksi ellei minulla ollut jo nyt näyttöä reissusta Etelä-Afrikan ulkopuolelle (todisteena lentolippu- ja majoitusvaraukset) oleskeluni aikana, en pääse matkustamaan maan ulkopuolelle viisumin voimassaoloaikana.

En muuten tiedä tarkkaa syytä miksi en saa multiple enty visaa, koska olen työpaikkani harjoittelijoista ensimmäinen, jolta evätään mahdollisuus reissata muualla Afrikassa. Ehkä lahjon jonkun, jotta pääsisin näkemään Botswanaa tai Zimbabweta.

Ajattelin että kerrankin olin hoitanut kämppäasiat ja lennot kuntoon ajoissa ja välttyisin turhasta stressistä. Olin tammikuun alussa liikkeellä ja kaikki tarpeelliset paperit olivat mielestäni silloin jo kunnossa, jotta vain käväisisin pistäytymässä lähetystössä. Tiesin, että dokumenttien vietyä lähetystöön, saisin passin takaisin viisumineen viidessä päivässä.

Vaan eipä minun paperipinkkaani hyväksytty ekalla, tokalla, kolmannella, vaan vasta neljännellä kerralla. Suosittelenkin jo tässä vaiheessa kaikkia Etelä-Afrikkaan matkustavia olemaan ajoissa liikkeellä byrokratioiden hoitamista varten.

Ekalla kertaa puuttui tarkempi näyte matkavakuutuksesta ja viralliseen muotoon kirjoitettu paperi, jossa käy ilmi asumiseni muoto. Seuraavalla kerralla sama paperi, jonka kaksi aiempaa harjoittelijaa olivat välittäneet samasta Johannesburgin asunnosta, ei jostain syystä enää kelvannut. Täytyi olla vielä vuokra-asunnon omistajan virallinen kutsu ja hänen hyväksyntä kämppikseni alivuokraamistoimintaan, ja lisäksi minun oli todistettava kämppikseni henkilöllisyys. Kolmannella kerralla vein omistajan allekirjoitetun hyväksynnän vuokrasuhteeseen ja kämppiksen passikopion, mutta sekään ei vielä kelvannut, sillä virallinen henkilöllisyys todistetaan Etelä-Afrikan ID:llä.

Vaikka neljästi lähdin vihaisena ja itku kurkussa lähetystöstä, niin helpottaa tietää, että nyt pitäisi enää mennä pari päivää passin takaisin saamiseen. Toisaalta ymmärrän myös, että kun nämä asiat ovat kunnolla hoidettu niin se on vaan parhaakseni, mutta en pysty käsittämään, miksei voida ilmoittaa heti ensimmäisellä kertaa mitä tarpeellisia dokumentteja olisi tarvittu tätä casea carten. Kolme tuttuani on saanut maahantulokiellon vuodeksi johtuen sähläyksistä juuri viisumin kanssa, ja siksi haluan olla extravarovainen ja joustaa mahdollisuuksien mukaan.

Ehkä olisin voinut harkita helpompaa kohdemaata. Olen kuullut huhuja, ettei Euroopassakaan enää tarvitse viisumeita.

/Unfortunately, my visa application process hasn’t gone as easily as I hoped. Untill now, I’ve been four times at the Embassy to apply the documents I have been demanded. Every time I have been told to bring something new, which wasn’t talked about the last time. On monday, everything should be in order but this is two days before my flights. Have I been in a rush? A bit yes. Has this been a matter of stress? Not at all.

Pus