Etelä-Afrikassa on korkea rikollisuus. Etelä-Afrikassa on korruptiota ja poliisitkin päästää ihmisiä menemään lahjuksia vastaan. Maa kärsii huonosta taloustilanteesta ja päättäjien surkeista investoinneista. Etelä-Afrikassa saa kokea muukalaisvihaa, ja omaa rotuaan ja oikeuksiaan saa olla valmis puolustamaan oli sitten valkoinen, musta, värillinen tai intialainen. Jatkuvasti on oltava valppaana sillä taskuvarkauksia, autokaappauksia, ryöstöjä ja raiskauksia tapahtuu yleisesti. Ihmiset ovat vihaisia ja kostonhaluisia, ja jos joillekin tarkoitus pyhittää keinot, on kaikki sallittua. Jopa oman aviopuolison tappaminen vakuutusrahojen vuoksi.

Miksi tilanne tällainen? Koska maa on historiallisen traumaattisen rotusortonsa apartheidin uhri, ja edelleen enemmistö maan kansasta, niistä huono-osaisista, kärsii köyhyydestä ja huonosta koulutuksesta. Vaikka muihin kehittyviin talouksiin nähden suuri osa kouluikäisistä käy koulua, on haaste taata tasa-arvoinen koulutus kaikille. Harvalla on varaa maksaa korkeita koulumaksuja. Puolet koululaisista jättää valmistumatta ja lukutaito on hääppöistä. Työttömyyskin on 27 prosentissa ja elintasoerot on täällä maailman radikaalimmat.

Kaikki tämä johtuu pitkälti huonosta maan johtamisesta.

Eilen sattuikin sitten lupaava käänne. Maanantai-iltana Etelä-Afrikan oppositiopuolue Demokraattinen liitto (Democratic Alliance) voitti Johannesburgin pormestarikilvan ja siten ANC, maan johtopuolue, hävisi maan viimeisenkin metropolin hallinnon. Vaikka kyse on pelkästä paikallishallinnosta, merkitsee ANC:n tappio paljon maan tulevaisuudelle. Opposition suosio viittaa etelä-afrikkalaisten kyllästyneen historiallisen ”apartheidista vapauttaneen” ANC-puolueen tapaan johtaa maata, mitä se on tehnyt vuodesta 1994 lähtien. ANC on 20 vuoden vallan aikana ajanut vahvasti positiivista syrjintää viimeisimpänä B-BBEE-säännösten keinoin, tarkoituksenaan edistää mustien työllistymistä samalla huonontaen paikallisten intialaistaustaisten, valkoisten ja ulkomaalaisten tilannetta. B-BBEE-säännökset ja positiivinen syrjintä, tai uusi rotusorto, ovat vain lisänneet eriarvoisuutta ja tyytymättömyyttä. 

Jo elokuun alussa ANC kärsi suuria tappioita paikallisvaaleissa ja moni uskoo suosion hiipuneen johtuen ärsytyksestä maan presidenttiä Jacob Zumaa kohtaan. Entinen Nelson Mandelan sellitoveri ja ANC:n johtaja on käynyt läpi useita skandaaleita presidenttikautensa aikana, josta ei yllättävästi olla tyytyväisiä. Jo ennen presidenttikauttaan häntä epäiltiin lahjusten otosta. Zulumies Zuma on sittemmin käyttänyt avoimesti valtion varoja kartanonsa remonttiin sekä kuuden vaimonsa ja (arvioidun) 21 lapsensa elättämiseen. Zulumiehen hämäriä liikesopimuksia on arvosteltu kriittisesti ja hänen uskottavuus horjuu nyt enemmän kuin koskaan. Monelle hän on esikuva ANC-puolueelle, ja siksi sitä ei pitäisi enää kannattaa. Zulumiestä kiinnostaa oma napa, vaikka hänen pitäisi johtaa esimerkillisesti 55 miljoonan hengen maata.

Moni yllättyy kuullessaan, ettei Etelä-Afrikka ole nykyään Afrikan mantereen mallimaa tasa-arvoisuudessaan. Aina kun Etelä-Afrikka on puheenaiheena, nousee apartheid väistämättä keskustelujen keskeiseksi teemaksi. Silti mikään menestystarina ei maan tarina ole sen jälkeen ollut. Rasismi rehoittaa pahimpana erimaalaisten mustien kesken, rikollisuus on pahentunut entisestään ja työttömyys noussut extremeen. Vaikka ollaan päästy nyt yhden askeleen poispäin tästä tilanteesta ja kohti muutosta, on ANC edelleen suosituin puolue, jota moni kannattaa kiitollisuudenvelassa ja Nelson Mandelan jalanjäljissä.

Haluan silti huomauttaa että vaikka rikollisuus ja epätasa-arvo saattaa useimpia ahdistaa etenkin kun näin pelotellaan, se ei tarkoita etteikö tänne voi tulla turvallisesti matkalle tai eleskelemään. Täälläkin ihmiset elävät arkeaan joka päivä ilman että mitään heille sattuu, ja täällä voi elää erittäin hyvää elämää. Ikävää se on ettei täällä voi kuljeskella yhtä helposti kuin Euroopan suurkaupungeissa, mutta jos on valmis hyväksymään että kävellä voi vain tietyissä paikoissa, pärjää hyvin. Lisäksi faktahan on, että suurimmat väkivaltarikokset tapahtuu kaupunkien laitamien townshipeissä, missä köyhimmät ”ei-valkoiset” asustaa. En usko, että kovin moni matkailija tähtäisikään näille seudulle, vai mitä?

Aikaisemmin olen kirjoittanut pari muuta poliittis-yhteiskunnallista huomiota Etelä-Afrikasta. Nykyisestä ”positiivisesta” rotusorrosta, joka on päinvastainen apartheidiin verrattuna mutta täysin epätasa-arvoinen, voit lukea täältä. Jacob Zumasta, maan ristiriitaisesta ja pahasti korruptoituneesta presidentistä, voit taas lukea täältä. Mielestäni kyseessä on pari mielenkiintoista aihetta, joita ei Suomessa tunneta hyvin.

Toivottavasti postaus saa jokusen muunkin pohtimaan, kuinka mahtavaa meillä on Suomessa. Elämme yhdessä maailman vähiten korruptoituneista maista, jossa lähestulkoon kaikkialla voi liikkua yksin kellon ympäri, jopa naisenakin, ilman pelkoa ryöstöstä tai raiskauksesta. Vaikka aina ei tunnu siltä että asiat edistyy, on meillä aika hyvä meininki.

//Finally yesterday the DA’s Mashaba was elected as the new mayer of Joburg. Obviously it is only a municipal change, but the meaning is much bigger to the country as ANC, the leading party, has now lost the the second metropol in Gauteng. The ruling party has lost more support than ever since its rule in 1994. The new Johannesburg mayor is seen as anti-poor and has spoken against the black economic empowerment and policies that are based on race, even though he is black himself. Now a growing number of people are believing that major changes can happen in promoting employment for all, getting rid of corruption and enabling the poor with equal opportunities.

Pus