Alkuvuoden kuulumisia: Unitutkimuksia, ulkoilua ja leuanvetohaaste

Useammat ystäväni ovat jo pitkään maininneet ja muistutelleet minulle, kuinka kuorsaan voimakkaasti öisin. Kuorsaamisen lisäksi päästän sellaisia ”pöhähdyksiä”, eli niin kuin valas pöhäytän ilmat pihalle. Tätä samaa olen havainnut äitini tekevän unissaan. Isäni kävi aikanaan unitutkimuksessa (ehkä 25 vuotta sitten) ja hänellä leikattiin jotain nielusta. Kuorsaaminen loppui joksikin aikaa – tai ainakin rauhoittui – mutta muistan kyllä, että kun olimme teinejä – parikymppisiä, niin isä usein kuorsasi jälleen. Isän veljillä on myös ollut kuorsaamisen kanssa ongelmia ja eräs veljeksistä kertoi, että unitutkimuksessa ei oltu aikaisemmin keneltäkään mitattu niin kovia desipelejä, kuin mitä häneltä mitattiin. Siihen aikaan unitutkimus siis tehtiin sairaalassa. Olen kuorsaamisen ehkäisyyn kokeillut apteekista ostettavia suuhun liukenevia tabletteja, mitkä otetaan ennen nukkumaan menoa. Ne auttavat välillä, mutta tehoa ei voi mitenkään taata. Olen myös kokeillut  sellaisia nenään laitettavia klipsuja, että pysyisi ns. röörit auki. Ne olen kuitenkin jossain kohtaa joko itse repinyt nenästä pois tai ne ovat pudonneet.

Otin omakannan kautta yhteyttä terveyskeskukseen, kun sain omaolo arvioinnista kehotteen hakeutua unitutkimukseen. Minulle varatiin lääkäriaika ja laitettiin lähete verikokeisiin ja sydänkäyrään. Kunnallisen kautta kun hoitoon hakeuduin, niin lääkäriaikakin meni sinne kuukauden päähän. Päätin nyt unitutkimuksien ajaksi, että keskityn mahdollisimman paljon liikuntaan ja hyvinvointiin ja jätän rellestämisen vähemmälle. Minulla oli alkuvuodesta ihan jäätäviä närästyskohtauksia ja öisinkään ei meinannut saada unta, kun niin nousi happoja kurkkuun. Uskon, että tämäkin pahensi kuorsaamistani. Tätä ”hapottamista” taas lisää kaikki epäterveellinen ja epäsäännöllinen syöminen, alkoholi, stressi ym. Tammikuu oli aika kaaottinen, kun koulu taas jatkui joululomien jälkeen (opiskelen siis töiden ohessa).

Olen nyt taas löytänyt liikunnasta iloa ja parisen viikkoa sitten innostuin leuanvetohaasteesta. Kaikki lähti liikkeelle kun poikaystäväni kysyi, saanko edes yhtä leukaa vedettyä ja enhän minä ole saanut, varmaan koko aikuisiällä 😀 Toki onhan naisten paljon hankalampaa leukoja saadakaan vedettyä kuin miesten. Minulla on aina ollut ihan onnettomat ylävartalon lihakset, koska olen pääosin keskittynyt pakara- ja keskivartalon treeneihin. Minulla herkästi kertyy rasva juurikin takapuoleen ja reisiin, siksi olen pitänyt niiden treenaamista tärkeämpänä.

Tavoitteenani olisi saada yksi puhdas leuanveto kahden-yhdeksän viikon päästä (tavoitteen alkamisesta). Samalla olisi suotavaa saada edes pari puhdasta etunojapunnerrusta (tällä hetkellä saan niitäkin vain ns. naistenpunnerruksina). Ensimmäisen viikon jälkeen sain medium avustavalla kuminauhalla kolme leukaa vedettyä. Tänään (1,5 viikon jälkeen) sain niitä jo kuusi. Tämä on hyvä alku, koska nyt voin harjoitella jarruttavaa alastuloa ja lapavetoja. Avustuskuminauhoja ei kuitenkaan juurikaan suositella leuanvedon harjoitteluun. Haastetta tuo myös se, että minulla ei ole mitään taljoja käytössä. Koitan keskittyä erilaisiin punnerruksiin, roikkumiseen ja avustettuihin leuanvetoihin (eli esim. hyppäämällä ylös ja hivuttaen alas). Lisäksi teen toki dynaamisia venytyksiä, ojentajia, vatsoja ym. Koitan nyt tehdä neljä treeniä viikossa, kaksi – kolme yläkropalle ja kaksi alakropalle. Lisäksi innostuin taas juoksemisesta 🙂

Mutta palataanpa unitutkimukseen: Eilen vihdoinkin koitti lääkäriaika. Hän katsoi laboratoriotulokset lävitse ja haastatteli oikeastaan aika pitkälti samat asiat mitä oli kyselty esitietolomakkeessa. Tulokset oli kaikki hyviä, sieltä ei mitään selittävää tekijää löytynyt. Sydänfilmin tuloksia jopa kehui, mikä oli helpottavaa, koska meidän suvussa on paljon myös sydänsairauksia, niin isän kuin äidinkin puolelta. Kun kerroin, että nenäni on lähes joka aamu tukossa – mitä olen monet kerrat ihmetellytkin ääneen – hän tarkasti nenäontelot ja sanoi siellä näkyvän selvää ärtyneisyyttä. Minulla ei ole ollut mitään flunssaa tai muutakaan lähiaikoina, joten olin aika yllättynyt. Vaikka tukkoisuutta on, nenän hengitystiet aina aamuisin aukeaa n. 10-20 min heräämisen jälkeen ihan itsestään. Siksi en siihen ole niin huomiota kiinnittänytkään. Tätä seikkaa nyt tietenkin tarvitsee tutkia lisää, koska tukkoisuus voi olla kuorsaamisen aiheuttaja. Käytän nyt 1,5 kk ajan nenäsumutetta ja seuraamme, onko sen käytöllä vaikutusta kuorsaamiseen / nenän tukkoisuuteen ja sitten katsotaan jatkoa, eli selvitelläänkö jatkossa allergiaa vai unta. Lääkäri korosti, että naisilla kuorsaaminen ei ikinä ole normaalia, eli sille on aina jokin syy.

Itselleni kannustimeksi (ja vanhaan kelloon turhauduttuani) tilasin uuden OnePlus 3 watch älykellon. Olen jo vuosia käyttänyt erilaisia älykelloja, on ollut Samsungia, Polaria, Garminia ym. Ne helpottavat ilmoituksien lukemisessa, kun ajan vaikkapa autoa ja voin siitä seurata kuinka treeni kulkee, sykkeitä ja että päivätavoitteeni (mm. 10 tuhatta askelta) tulevat täyteen. Tässä uudessa kellossa on tosi tarkka unen seuraamisen analyysi ja se seuraa myös hengittämistä. Eilen otin kellon käyttöön ja aamulla se kertoikin havainneensa hengitysongelmia ja kuorsausta (vaikka poikaystävä ei näistä maininnut). Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisen viikko analyysin saan :) Onneksi unenlaatu oli kuitenkin ollut syvää ja palauttavaa.

Palailen tänne jälleen, miten leuanvetohaasteen ja unitutkimuksien kanssa kävi :) Tässä vielä linkki IS tekemään juttuun leuanvetohaasteesta ja treeniohjelma, tämä on varmasti hyvä, jos vaan on välineitä käytössä.