Päätin kirjoittaa oman postauksensa asunnon vuokraamisesta sekä oman asuntonsa vuokraamisesta eteenpäin. Oma kaksioni Kangasalla on lisäksi ostettu Asp-lainalla, joten pelkäsin jo joutuvani paperisotaan tai vastaavaan, jotta sen saan vuokrata. Onneksi en joutunutkaan! Mutta sitten itse asiaan, eli tammikuun alussa päätettiin, että alamme katsomaan vuokrattavaa asuntoa Hämeenlinnasta ja helmikuun alusta olisimme jo valmiita muuttamaan. Kämpän tulisi olla vähintään kolmio parvekkeella ja saunalla. Toiveena mahdollisimman uusi, koska kumpikaan ei meistä ole oikein remontti, saatika nikkarointi ihmisiä.  Mielellään rivari tai luhtitalo ja omapiha toki ehdotonta plussaa! Lisäksi toki lemmikit sallittuja. Sitten vielä minun toiveet, eli avokeittiö, vaatehuone, isot peilit kylpyhuoneessa ja wc-tilassa 😀  Oman kämppäni osalta varmistelin vielä tämän vuokrausasian sähköpostilla valtionkonttorista ja pankista. Lähes heti sieltä vastattiinkin. Väliaikainen vuokraus kahdeksi vuodeksi ok, koska olen töissä työssäkäyntialueeni ulkopuolella. Olen niin monta kertaa muuttanut ”läpsystä vaihto” -periaatteella, että en halunnut sitä rumbaa tällä kertaa. Päätin, että jos asunto löytyy heti helmikuun alusta, omani vuokraan aikaisintaan 15.2. alkaen.

Hämeenlinnasta asuntoa etsimme lähinnä vuokraoven kautta, mutta kolusin läpi ajoittain myös Toria . Muutamia varteenotettavia asuntoja löytyikin nopeasti. Ainut mikä hommaa oikeastaan hidasti, oli se, että välittäjiä oli todella hankala saada kiinni! Yhdestä neliöstä jätimme kumpainenkin soittopyyntöä ja sähköpostia välittäjälle, mutta vasta noin viikon kuluttua välittäjä soitti kihlatulleni ja saimme sovittua näytön. Kihlattuni sopi myös tuolle samalle viikolle  toisen näytön alkuviikolle. Hän ei tietenkään itse mitenkään ehtinyt paikalle, joten kauhealla höökillä töiden jälkeen Sairionrantaan asuntoa sitten syöksyin katsomaan. Olin sopinut itselleni kynsihuollon Tampereelle viideksi ja näyttö alkoi neljältä, lisäksi tiesin että autossa syttyy kohta ns. amisvalo 😀

Sairionrannan asunto oli n. 75 neliöinen kolmio parvekkeella ja omalla saunalla, pienkerrostalossa. Ilmoituksessa oli vain yksi kuva talosta ulkoapäin. Esite kertoi, että asunnot ovat valmistuneet vuonna 2014 ja vuokraa tästä lystistä menee hiukan päälle tuhat euroa kuukaudessa. Katsoin Hämeenlinnan karttapalvelusta, että alue on lähellä keskustaa ja palveluita. Näytti myös kivasti ranta ja juna-asemakin olevan ihan liki. Tytärpuoleni päiväkoti myös sijaitsee tällä puolen Vanajavettä.

Asuntonäytössä oli paljon porukkaa, osa jo odottamassa pihalla ennen näytön alkamista. Vilkaisin huoneet lävitse niin nopeasti kuin suinkin pystyin, koska kiire oli hirmuinen. Huoneet olivat ihanan valoisia ja pinnat hyvässä kunnossa. Lasitetulta parvekkeelta näki Vanajaveden ja Hämeen Linnan. Asunnossa oli myös juuri sellainen avokeittiö mitä toivoin ja pohjaratkaisu muutenkin loistava. Olin myyty! Näytössä oli kuitenkin niin paljon porukkaa ja minä yksikseni kiireessä en ehtinyt edes jäädä mitään välittäjältä kummemmin tiedustelemaan, joten olin aika skeptinen, että tätä asuntoa saataisiin. Lähetin kuitenkin välittäjälle viestiä, että kiinnostuneita ollaan. Tampereelle ehdin sitten kivasti 15 min myöhässä ja Viinikassa loppui bensa (ainakin mittariston mukaan). Hyvin kyllä auto körötteli silti eteenpäin ja Kalevaan sain parkkiin. Pääsin vielä ajamaan lähimmälle huoltoasemallekin, eli ilmeisesti hybridi käytti sähköä vain. Tulipahan tuokin testattua! 😀

Seuraavana päivänä meninkin sitten katsomaan tätä neliötä. Kyseessä oli noin 90 neliöinen rivitaloasunto, saunalla ja pienellä omalla pihakaistaleella. Asunto sijaitsi Liivuorentiellä, lähellä Jukolaa ja Ahvenistoa. Olin työkavereilta ja muutamalta tutun tutulta kuullut, että alue ei ole mikään hehkutetuimpia. Meitä houkutti ajatus työhuoneesta sekä tuo pieni piha. Menin asuntoa katsomaan lounastauollani ja perille oli helppo löytää. Piha ei ollut kovin edukseen, auton jouduin jättämään sellaiseen liejumonttuun, että pelkäsin pääsenkö siitä enää lähtemään. Asunto oli sisältä ensi silmäyksellä ihan kiva, myös oli isot ikkunat ja avaraa. Keittiö oli erikseen (tosin tilava ja kaapit hyvässä kunnossa). Kylpyhuoneen ja wc -tilojen lattialla oli sininen muovimatto, mikä nosti kyllä niskavillat pystyyn. Piha oli tosi pieni ja suoraan jalkakäytävän vieressä, eli se ei olisi käynyt auringonottamiseen tai edes koiran pikaiseen ulos päästämiseen. Olen kuitenkin hyvin sopeutuvainen ja ajattelin, että pahimmasta, eli tästä muovimatto asiasta pääsen tarvittaessa yli, joten pyysin välittäjää lisäämään myös minut asunnon halukkaiden vuokraajien listalle.

Ajellessani takaisin töihin, puhelimeni alkoi soimaan. Soittaja oli Sairionrannan asunnonvälittäjä ja oltiin saatu se asunto! Tulipa tosi hyvä fiilis, kun jotenkin itse koen monesti epävarmat tilanteet tosi stressaavina. Saman illan aikana kotona päätin, että tekaisenpa nyt vuokrausilmoituksen myös omasta asunnostani, niin on sekin pois alta. Olin aikaisemmin myös miettinyt, vuokraisinko asunnon välitystoimistoa käyttäen, mutta kieltämättä hieman huono vaikutelma tuli kun näiden Hämeenlinnan asuntojen suhteen palvelu oli niin hidasta. Lisäksi välitystoimistojen taksat olivat aika kovia, toki pitäähän ne sisällään myös muita etuja, kuten vuokrausturvaa yms. Suosittelen kuitenkin liittymään Suomen vuokranantajiin jos lisäturvaa ja apuja vuokraukseen haluaa 🙂

Siivoilin hiukan ylimääräistä irtotavaraa pois ja napsin kuvat ihan kännykällä (OnePlus 6). Ilmoituksen laittelin Toriin ja pyrin pitämään esittelytekstin tiivistettynä, mutta kuitenkin korostaa hyviä puolia, kuten asunnon kuntoa ja sijaintia. Mainitsin myös ilmoituksessa vuoden määräaikaisesta sopimuksesta, luottotietojen tarkistamisesta, kahden kuukauden takuusta, vesimaksusta sekä neuvotteluvarasta lemmikkien suhteen. Ilmoitukseni jaoin myös facebookissa ja niin teki useampi ystävänikin 🙂

Muutamien päivien sisällä yhteydenottoja tuli kolmisen kappaletta ja asuntoa kävi katsomassa ikäiseni tai vähän vanhempi mies, sekä nuori pariskunta. Tämä pariskunta oli myös lähettänyt minulle viestiä jossa kertoivat itsestään, elämäntilanteestaan sekä halukkuudestaan saada asunto juuri näillä spekseillä.

Olisihan vuokralaisehdokkaita toki voinut hyvin tulla vielä lisääkin, mutta itselleni jäi tosi kiva vaikutelma tästä pariskunnasta. Eihän siinä sitten mennyt montaa päivää, niin vuokrasopimukset oli allekirjoitettu myös asuntoni vuokrauksesta. Vuokrasopimuksen asiakirjana käytin Suomen vuokranantajien valmista pohjaa. Joitakin kohtia siitä muuttelin ja kirjoitin henkilötiedot valmiiksi, niin ei tarvinnut kuin allekirjoittaa. Luottotiedot tarkistelin myös samaisen sivuston kautta. Lähetin vuokrasopimuksen aluksi sähköpostilla luettavaksi, että  jos herää kysymyksiä tai virheitä, pystyn sitä vielä muokkaamaan.

Vuokrasopimuksen kirjoituksen jälkeen piti vielä muistaa ilmoitus valtionkonttoriin sekä muokata veroilmoitukseen vuokratulot. Aika sitten näyttää, menenkö parin vuoden päästä lakki kourassa pankkiin anomaan asuntolainaa uusiksi, kun ASP lainalla rahoitettua asuntoa ei tosiaan saa kuin väliaikaisesti vuokrata.

Hirvittävän vähän löysin mitään juttuja tai kokemuksia liittyen ASP-rahoitteisen asunnon vuokraamiseen. Mielelläni kuulisin, miten muilla on pankki suhtautunut esimerkiksi tähän lainan muuttamiseen.