Tipattomalla reilun kahdeksan kuukautta

Olen nyt ollut tipattomalla jo kahdeksan kuukautta, joten ajattelin vähän kirjoitella fiiliksiä siitä 🙂 Aika on mennyt todella äkkiä ja huomasin siinä about neljän kuukauden jälkeen, että en enää aktiivisesti seurannut tai laskenut kauanko olen ollut juomatta. Juomattomuus ei myöskään pyöri ajatuksissa kun mietin vaikkapa tulevien viikkojen tai kuukausien tekemisiä. Olin juuri viikonlopun kavereideni kosteilla nelikymppisillä ja minulla oli oikein hauskaa, vaikka en humalassa ollutkaan.

Kaikki kenelle olen juomattomuudestani kertonut tai ovat sen huomanneet, ovat kyllä tsempanneet ja osa sanonut olevansa minusta jopa ”hyvin ylpeitä”:) Muutamat ovat tiedustelleet, olenko kokonaan lopettanut juomisen eli alkanut absolutistiksi. Heille olen kyllä kertonut, että en ole, vaan kyseessä on tällainen kokeilu ja ajanjakso. Toki tavoitteenani olisi jatkossa juoda vähemmän ja harvemmin. Minusta on ollut tosi kiva olla kuskina ja alkoholitonta olutta on kulunut. Jossain kohtaa minua vähän alkoi hirvittämään kuinka kesä menee, kun terassit, piknikit ja festarit kutsuu houkutuksille, mutta onneksi nykyään löytyy lähes joka paikasta alkoholittomia vaihtoehtoja, muitakin kuin limuja siis. Jysäreille meneminen tosin peruttiin minun aloitteestani. Meidän oli tarkoitus majoittua autossa ja teltassa kolme päivää (tai melkein neljä). Eniten minua alkoi hirvittää se, etten saa nukutuksi ja olen sen takia sitten pahalla päällä. Lähdetäänkin sitten lomailemaan kartanoon Porvooseen 🙂

Tähän ajattelin listata vielä plussia ja miinuksia mitä olen juomattomuudestani havainnut

Plussat:

• Ajatukset, mieli ja harkintakyky toimii selkeämmin. Tunteiden ja fiiliksien käsittely on jotenkin selkeämpää. Isäni menehtyi reilu kuukausi sitten (en ole aikaisemmin menettänyt ketään niin läheistä ihmistä) ja suruprosessi tuntuu menneen silleen aika tasaisesti ja olen pystynyt asiasta keskustelemaan. Ei ole tullut sellaisia ”romahduksia.”
• Kun lähtee johonkin, ei tarvitse miettiä kuka ajaa tai millä menee. Helpottaa elämää ihan suunnattomasti kun ei ole sidottu muiden aikatauluihin. Eikä tarvii miettiä onko ajokunnossa 🙂
• Aloitin tipattoman alussa myös laihduttamaan ja 8 kg lähti nopeasti ja on myös pysynyt pois. Olen myös huomannut, että voi syödä ja juoda enemmän kun kaloreita ei tule alkoholista, eikä tule sitä ”pöhöä.”Kasvot on kaventuneet ja yleisilme on sellainen freesimpi.
• Ei tarvitse kärsiä krapuloista tai juomisen aiheuttamasta morkkiksesta. Myös unirytmi pysyy tasaisempana.
• On ihanaa viettää lasten kanssa aikaa ja suunnitella reissuja & tekemistä yhdessä.
• Jos olo tuntuu kipeältä, tietää ettei se ainakaan johdu alkoholista.
• Jaksaa sunnuntaisin tai lomien jälkeen erillä tavalla touhuta asioita, eikä arki tai vaikka alkava työviikko stressaa samalla tavalla.
• Alkoholittomia juomia voi juoda milloin ja missä vain tilanteessa, piittaamatta onko seuraavana päivänä töihin tai aikainen herätys. Yksi ilta join sunnuntaina pullon alkoholitonta punkkua 🙂
• Rahaa menee vähemmän. Itse en ole sitä tosin havainnut mitenkään 😀 Ehkä inflaatio on niin nostanut hintoja, että ei minulla ole kyllä penniäkään enempää säästynyt.. Mutta yleisesti ottaen alkoholittomat juomat on halvempia kuin holilliset, eikä tule juotua mitään snapseja tms.
• Vaikka en oikein saakkaan sellaista bilefiilistä (alla miinuksissa) niin juhlan hetkellä olen aidosti iloinen, eikä se ole sellaista ”kännibiletystä”:)

Miinukset:

• Olen taipuvainen syysmasennukseen ja minulla oli kovat odotukset, että syksy olisi ollut jotenkin helpompi. Ei ollut, välillä tuntui jopa raskaammalta kun ei päässyt kavereiden kanssa ”nollaamaan päätä”:D
• Välillä saatetaan olettaa, että minä olen kuskina ja voidaan mennä joku pikku pätkäkin autolla. Itse kävelen alle 2 km matkat tosi mielelläni nyt ja aina, enkä haluakkaan tuota tapaa alkaa muuttamaan.
• Seurassa jään aika usein ulkopuoliseksi. Välillä tuntuu, että minulle ei esimerkiksi haluta puhua mitään ”syvällisiä” kun en ole itse humalassa. Tai sitten porukka hiljenee silleen vaivautuneesti kun tulen paikalle. Se on tosi ahdistavaa.
• Harvemmin saan sellaista kunnon ”bilefiilistä” päälle, että tanssisin ja laulaisin menemään.
• Kun muut kärsivät krapulasta, minulla riittäisi virtaa vaikka käydä jossain tai tehdä jotain, mutta en saa kaveria.

Plussana ja miinuksena voisin vielä mainita:

• Muiden juominen saattaa ajoittain huolestuttaa ja selväpäisenä sitä jollain tavalla kokee olevansa vastuussa muista, vaikka eihän se niin mene.
• Olen huomannut pelkääväni humalaisia miehiä. En tiedä mistä se johtuu, koska taas humalaisia naisia kohtaan minulla herää sellainen auttamisen halu ja empatia. Jos ollaan jollain porukalla liikenteessä tai juhlissa, en oikeastaan pelkää että naiset joisivat liikaa, vaan että miehet on liian kännissä.

Tämmöisiä ajatuksia :) Plussia nyt kertyi ihan ehdottomasti enemmän, kuten varmaan arvata saattaa. Varmastikaan en muistanut tähän nyt ihan kaikkea rustailla, mutta niitä voin sitten laitella myöhempiin postauksiin. Vielä olen kolme ja puoli kuukautta ainakin tipattomalla, sitten meillä olisikin lokakuussa äidin, siskojen sekä heidän poikiensa kanssa reissu Ranskan Nizzaan. Siellä ajattelin syntymäpäivien kunniaksi ottaa skumppaa ja viiniä, katsotaan sitten onko se alkoholitonta vai holillista :)