Arrival.

PERILLÄ OLLAAN!

Ensimmäinen yö nukuttu omassa uudessa kodissa ja sängyssä. 

Saavuin kahdeksan aikaan illalla Tegelin lentokentälle. Lennon ajan minua viihdytti selvästi kyselyiässä oleva 4-vuotias Nelli. Olin miettinyt jo etukäteen, että ottaisin taksin suoraan kämpille, koska minulla oli puolet omaisuudestani kannettavana. Lähdinpä kuitenkin lentokentän infotiskin suuntaan, josta minut ohjattiin BVG:n (=paikallisen julkisen liikenteen nimi tai jotain) tiskille ja he näppärästi näyttivät kartasta, että bussilla tosta tohon ja siitä junalla tonne. Peli oli selvä. Seikkailemaanhan tänne ollaan tultu ja tuo 2,60 euron hintainen lippu verrattuna 25-30 euron hintaiseen taksiin oli piste iin päälle. Lipun ostaminen automaatistakin meni leikiten. Juna-asemalla piti vain varmistaa yhdeltä vanhemmalta pariskunnalta, että kummalta raiteelta minun pitää mennä, etten lähde kiertämään rengasta väärään suuntaan. Ensi kerralla osaan itse katsoa senkin. Kämpillekin osasin kävellä leikiten, kun kysyin vain pari kertaa neuvoa. Lasten leikkiä.

Kämpillä minua oli vastaanottamassa saksalainen Patrick. Hänen jälkeensä paikalle saapuivat myös kiinalainen Melissa, saksalainen Shelly ja tanskalainen Stine. Lisäksi asunnossa asuu tanskalainen Julie ja saksalainen Alexander ja yksi sänky on vielä vapaana, johon muuttaa syyskuun aikana joku. Kyllä, asun siis kommuunissa. Kämpästä kuvia ja infoa tulossa myöhemmin.

Ensimmäinen kulttuurishokki tuli siinä, kun kuulin olevani ainoa kämppis, joka ei osaa saksaa. Ei siinä mitään, kyllähän nämä englantia osaavat, mutta kovin mielellään puhuvat saksaa keskenään. Ei auta muuta kuin alkaa alkeita opiskelemaan!

Toinen kulttuurishokki tuli ruokakaupassa, kun sekä Visa Electron, että Visa ei suostunut toimimaan. Käteisellä mennään. Eli ollaan niin olevinansa kehittynyt maa, mutta kuitenkin näinkin perusasia kusee ja pahasti. Suomessa ollaan näissä korttiasioissa kyllä iso harppaus edellä muita!

Seuraavaksi pitäisi suunnata Bürgeramtiin (=paikallinen joku virasto) rekisteröitymään kaupunkiin sekä hoitamaan muita virallisuuksia alta pois. 

Saanen tässä kohtaa muistuttaa (lähinnä itseäni), että asioilla on tapana järjestyä. Silti pienet tsemppaukset eivät ole pahitteeksi.

-Hanna-

Kommentit (4)
  1. Suvikaroliina
    29.8.2013, 11:51

    Tuo on ilmeisesti kovin yleistä keski-Euroopan maissa. Omalta Münchenin ajalta en muista miten oli, mutta Amsterdamissa paikallinen suurin ja hallitseva ruokakauppa hyväksyy maksuvälineeksi vain hollantilaiset pankkikortit, mastercardin, marstron vai mikä lie, sekä käteisen. Joten käteisellä mentiin 🙂 Tsemppiä Berliiniin täältä Helsingistä! Vihdoinkin viikonloppuna pääsen asettumaan aloilleni Töölöön 🙂

    1. Joo Espanjassakin oli näiden kanssa vääntämistä, mutta kyllä siihen käteiseenkin tottuu ja kohta saan saksalaisen kortin niin sen nostaminenkaan ei tuu kalliiksi. Maassa maan tavalla. Kiitos tsempeistä ja vastatsempit sinne Helsinkiin! Kerro Jarelle terkkuja 😉

  2. Blogin kirjoittaminen vieraasta maasta on aina vaarallista aloittaa dissauksella. Katsoitko toimiko paikallisten kortit normaalisti? Olitko jossain yksityisen pikku kaupassa?

    Suomessakin noita käyttökatkoja on. Itsellä on aina toiminut kortit moitteettaa mm. Aldeissa ja muissa pikku kaupoissa.

    1. Eräs suomalainen ystävänikin vinkkasi, että joillakin korteilla on Suomessakin tällä hetkellä käyttökatkoksia, joten saattoipa johtua siitä ja saatoinpa vähän hätäillä kommenteissani. Ihan Kaiser’sissa asioin. Pikku kauppoihin en ole vielä ennättänyt. Mutta esimerkiksi Vodafonen liikkeessä maksu piti suorittaa käteisellä. Mutta sehän on vain tottumuskysymys! Lisäksi nyt on jo saksalainen kortti tulollansa, joten sitä cash moneya voi kohta nostaa huoletta ilman kustannuksia 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *