Korvapuusteja.

Ärrimurri sentään. Vieläkin kipeänä! Melkein kaksi viikkoa olen kuluttanut nenäliinoja ja nenäsuihketta, mutta tuntuu, että vain pahenee. Tänään aamulla ei lähtenyt ääntä ollenkaan, kurkussa tuntuu angiinalta ja poskissa poskiontelotulehdukselta. Millään en haluaisi aloittaa antibioottikuuria heikentämään jo ennestään huonoa vastustuskykyä (joka aina Suomessa tosin on priimaluokkaa, mutta ulkomailla ei niinkään…), mutta eivät tunnu kotikonstitkaan auttavan. Sanonta ”tyhmästä päästä kärsii koko keho” sopii omalle kohdalleni vähän turhankin hyvin, sillä en ole ”ehtinyt” lepäämään missään vaiheessa tarpeeksi nujertaakseni taudin, vaan viipottanut joka paikassa syystakissa, vaikka täällä on jo aamuisin ja öisin todella kylmä! Talvitakki on ostoslistalla, mutta pitää odotella muutama päivä vielä Erasmus-rahoja…

Joka päivälle keksisi vaikka mitä kivaa tekemistä ja kun asuu näin monen ihmisen kanssa tuntuu, että kotonakin on jotain meneillään joka päivä. Koen suuria vaikeuksia vain jäädä kotiin varsinkin viikonloppuna. Tuntuu, että jään jostain paitsi.. Hölmöä ja typerää, tiedän. Tänäänkin olis ollut suomalaisen gallerian uuden näyttelyn avajaiset, mutta otin järjen käteen ja päätin viettää koti-iltaa. Kaikki mälsät jutut, kuten sairastelu, tuo mukanaan aina pienen pienen koti-ikävän. Tänään lievitin sitä leipomalla korvapuusteja! Onhan lisäksi kansallinen korvapuustipäivä Suomessa. Aivan ihanaa, että korvapuustille on annettu oma päivä ^^ Tämä päivä jos mikä vaati pullaa.

korvapuusti.jpg

Kaikki kamut hoi, Skype-treffit ois poikaa!

Mukavaa viikonloppua! 🙂

-Hanna-

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Terveys

Keikkasyksy.

Minähän rakastan livemusiikkia. Oli kyse sitten isosta stadionkonsertista, pienestä klubikeikasta, kesän festivaaleista tai yksittäisestä katusoittajasta, niin minä saan mielihyvää. Voisin jopa sanoa, että keikoilla käynti on harrastukseni. Hyvä livemusiikki saa hymyn huulilleni, ihoni kananlihalle ja on mahtavaa ajanvietettä. Mut on pienestä pitäen viety Pori Jazzeille ja olen saanut jouluisin aina konserttilipun. Myöhemmin iskä on ehkä tajunnut, että sillä ei ole mitään hajua mun musamausta ja konserttilippuja ei ole viime aikoina näkynyt. Vinkkinä iskälle, Tiketin lahjakortitkin on toivottuja! 😉 

Kun asuu maan pääkaupungissa, niin on varmaa, että kaupunki löytyy jokaisen artistin ja bändin kiertueen varrelta ja keikkakalenterista. Ja tämähän sopii minulle! Olisi todella väärin olla hyödyntämättä tällaista etua, jonka nykyinen kotikaupunkini tarjoaa.

rudimental.jpg

Aloitin Berliinin keikkasyksyni tiistaina Rudimentalin keikalla. Keikkapaikkana toimi Lido Kreuzbergissä. Jos Rudimental ei vielä ole tuttu, niin hopihopi kuuntelemaan niiden albumia Home. Siltä on vaikea löytää huonoa biisiä. Nakkiveneestä olet ihan varmasti kuullut!? 

Keikalle mun piti mennä kaverin kanssa, mutta kaveri ei ostanut ajoissa lippua ja konsertti oli loppuunmyyty, joten piti mennä yksin. Normaalisti menen keikoille mieluummin jonkun kanssa, joten yksin keikkailu oli jotain aivan uutta mulle. Keikalla tykkään tanssia, laulaa, hyppiä, huutaa ja riehua, ja musta tuntuu, että se tuntuu jotenkin oudolta jos on yksin keikalla. Bändi aloitti noin tunnin myöhässä ja mietin mielessäni, että parempi olla hyvä keikka kun näin kauan joutuu odottamaan väsyneenä työpäivän jälkeen ja yksin. Alkuasetelmat eivät olleet siis sellaiset mihin olen tottunut.

//www.youtube.com/embed/bGiQHEoH6rg” width=”560″>

Keikka oli kuitenkin aivan loistava! Ehkä yksi parhaista missä olen koskaan ollut. Tyypeillä oli ihan mahtava lavaenergia, bändi kuulosti hyvältä, yleisö oli hyvin mukana ja kyseessä on bändi, jonka lähes kaikki biisit on vaan niin hyviä, joten keikka osoittautui mahtavaksi. Hyvä fiilis ja musiikki jotenkin vei mukanaan ja tulihan sitä sitten riehuttua ihan samalla tavalla yksin kuin kaverinkin kanssa olisi. Jos Rudimental koskaan vaan löytää Suomeen asti, niin suosittelen menemään!

Kulttuuri Musiikki