Ole kiltti kaikille

Huomasin edellispäivänä saaneeni viimeviikkoista hissiepisodia koskeneeseen kirjoitukseeni hieman ikävän kommentin. ”Jos koskaan missään valitetaan vaunujen kanssa rynnivistä äideistä on tämä asenne juurikin se syy! – – Vauva vuosi, yösyötöt, koliikit, hampaiden tulo jne jne. aina löytyy väsymyksen aiheita. Ei se tee äiti-ihmisistä yhtään sen oikeutetumpia julkisiin tiloihin kuin kukaan muukaan.” Niinpä, ja siksi pyysinkin tekstissäni anteeksi huonoa käytöstäni siinä samalla, kun huomautin kanssaihmisiä myös meidän vaunullisten tarpeesta käyttää hissiä.

Kommentoija, joka kirjoitti viestinsä anonyymisti, oli selkeästi lukenut tekstini ainakin jonkin verran valikoivasti, ja etsi siitä sopivan pätkän, jolla pääsi rokottamaan minua omasta asenteellisuudestani. Vaikka en haluakaan tässä lähteä ruotimaan kyseessä olevaa hissiohittelua tai saamaani kommenttia yhtään enempää, niin minusta oli tavallaan myös hyvä saada palautetta, joka sai minut ainakin jollakin tapaa pahoittamaan mieleni.

Minua ei niinkään haittaa kommentin negatiivinen sävy, sillä tiedän itse, mitä olen kirjoittanut, ja mitä olen Kampin hissien edessä tehnyt. En ole hirviö, enkä sen huonompi ihminen kuin muutkaan. En vain juuri sillä Anteeksi, että raivosin -kirjoituksessani kuvaamallani hissiohittelun hetkellä jaksanut olla se bigger person, ja antaa ohittelijan päästä pälkähästä, vaan pysäytin hänet askelissaan tiukalla säksätykselläni. Periaatteessa en tehnyt mitään väärää paitsi, että räkätin, sillä minähän se olin, joka tuli ohitelluksi.

Kuitenkin, anonyymin kommenttia lukiessani tunsin piston sydämessäni. Syy siihen oli se, että vaikka huomasin hänen oikoneen ainakin muutaman tekstissäni esille tuomani mutkan, kommentin pointti oli hyvä; Ulkoapäin on nimittäin aivan mahdotonta tietää, mitä toisen ihmisen elämässä tapahtuu. Hissiin pyrkivän tervejalkaisen ihmisen terveys voi muista, kuin liikkumiseen liittyvistä syistä tarvita hissillä kulkemista, tai sitten kyse voi olla vaikka mielenterveysongelmasta.

Itse asiassa, kuka tahansa voi näyttää siltä, että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti ei ole. Unelmasuhteen kulissin takana voi piillä molemminpuolista välinpitämättömyyttä, ja pinnalta täydellisen perhe-elämän alla vaikka vanhempien yksinäisyyttä, väsymystä ja masennusta. Ihan mitä vaan, mutta kuitenkin jotain niin ikävää, ettei sitä omalle kohdalle toivoisi.

Minulle anonyymin kommentti oli siis hyvä muistutus siitä, että minunkin pitää huonoista hetkistäni huolimatta aina yrittää olla kiltti kaikille. Se ei maksa mitään, ei vaikeuta elämääni, eikä hidasta menoani. Päinvastoin. Paljon enemmän sitä saa hallaa aikaan äksyilemällä ja räkättämällä. Sen olen todennut jo ihan täällä kotioloissakin.

Jatkossa mantrani siis kuuluukin seuraavasti: Älä vertaa ja ole aina kiltti, for everyone you meet is fighting a hard battle.