Hyvä, parempi, paras

Reilu kaksi vuotta siinä meni, mutta vihdoin pääsin siihen. Vihdoin pääsin kiinni siihen tunteeseen ja tilaan, joka jokaisella äidillä ja isällä tulisi olla vanhempainvapaidensa aikana. Nimittäin; se, että voi olla ihan vain lasten kanssa olemisessa ja simppelissä arjessa onnellinen ja kotonaan, on ihanaa. On mahtavaa pystyä olemaan aidosti läsnä ja iloinen silloinkin, kun jalat seisovat tukevasti maan pinnalla ja kummassakin kädessä roikkuu pieni riippakivi. On mahtavaa pystyä olemaan hetki ihan vain äiti, ja huomata, että juuri tässä hetkessä se riittää.

Viimeiset neljä kuukautta olen siis elänyt elämäni toista mammalomaa pehmeässä pinkissä hattarapilvessä.  Olemme tehneet lasten kanssa kolmistaan ja neljään pekkaan koko perheenä juuri sitä, mitä mammalomalla kuuluukin tehdä, eli kaikkea ja ei mitään; Esikoisen kanssa olemme tutkineet läpi lähipuiston jokaisen nurkan ja laulaneet lauluja avoimen päiväkodin musiikkituokioissa. Vauvan kanssa olemme naureskelleet, ryömineet lattialla ja nuuhkineet toistemme tuhnuja keskipäivän imetyshetkien rauhassa. Ja Välkyn kanssa olemme vielä ehtineet kyhnöttää vierekkäin sohvalla katsellen huonoja leffoja ja Valioliigan viikkopelejä sen jälkeen, kun lapset ovat menneet iltaisin nukkumaan. Tämä kaikki on ollut ihanaa. Ihan normaalia arkea siis, mutta ihanaa. Ja minä olen ollut tässä olemisessani pohjiani myöten onnellinen.

Hassua kyllä, mutta eniten olen tällä hetkellä erityisesti iloinen siitä, että olen tällä toisella mammalomalla pystynyt ihan kunnolla heittäytymään äitiyteen ja sukeltamaan syvälle paksuun ja pehmeään vauvakuplaan. Täällä kuplan sisällä on minun ja koko meidän perheemme nimittäin ollut hyvä olla. Itse asiassa, olen tavallaan myös todella ylpeä itsestäni ja siitä, että olen kyennyt hurahtamaan niin syvälle äitiyden onneen, sillä ”normaalin” työntäyteisen elämäni jättäminen Kuutin syntymän myötä reilu pari vuotta sitten oli minulle kaikkea muuta kuin helppoa. Tuolloin kotiarki tuntui pimeältä vankilalta, johon minut oli pakotettu vain siitä syystä, että halusimme Välkyn kanssa saada lapsen. Nyt kaikki tuntuu valoisalta, ja maailma on tylsien päivien ja velvollisuuksien sijaan täynnä mahdollisuuksia.

Olen nimittäin vihdoin myös tajunnut sen mikä, mammalomassa on lasten kanssa vietetyn ajan lisäksi parasta: Vapaus. Vapaus tehdä periaatteessa ihan mitä vaan ja ihan milloin vaan, ja vapaus myös olla tekemättä silloin, kun ei pysty tai ei huvita. Tietenkään tuo ihan mitä ja milloin vain ei onnistu ihan siinä mielessä kuin ennen lapsia, ja esimerkiksi ruuat on kiikutettava kiljukaulojen eteen ja vaipat vaihdettava tasaisin väliajoin paikasta riippumatta. Kuitenkin tämän ympärillä kaikki muu on arjessamme periaatteessa mahdollista. Voin lasten kanssa ottaa junan Turkuun ja ”lomailla” mummolassa vaikka keskellä viikkoa, käydä Kuutin kanssa luistelemassa silloin, kun ulkona on vielä valoisaa, ja mennä vaikka museoon tai lähiseutumatkailemaan muulloinkin kuin lauantaina. Periaatteessa siis voin lasten kanssa tehdä ihan mitä vain, ja voi pojat, että se on mahtavaa.

Minusta on hienoa, että olen vihdoin tiedostanut, mikä mahdollisuus minulla on nyt äitiyslomani aikana tehdä juuri sitä mitä minua ja lapsia milloinkin huvittaa. Aionkin käyttää tätä tilaisuutta hyödyksi ja tehdä tulevana vuotena kaikkea sitä, mitä en normaalissa oravanpyöräarjessani ehdi tai muuten vain pysty tekemään. Nyt minulla on nimittäin mahdollisuus hankkia hyviä muistoja onnellisista ajoista niin paljon, että ne riittävät valaisemaan mieltäni myös mammalomaani takuulla seuraavina pimeämpinä ruuhkavuosina. Nyt on nimittäin valon ja pinkin hattarapilven aika ja minulla elämäni mahdollisuus.

Ja vaikka totesin juuri ennen vuodenvaihdetta, että mennyt vuosi 2016 oli elämäni paras, niin minulla on jo nyt pieni kutina siitä, että alkaneesta auringonkierrosta 2017 tulee kokonaisuutena vieläkin parempi. Toivonkin, että voin tämän vuoden jälkeen todeta edellisen vuoden olleen yksi elämäni parhaista vuosista, muttei kuitenkaan paras. Se titteli on nimittäin suunnitelmissani varattu vuodelle 2017, jonka aion muuten viettää kokonaisuudessaan ja hyvillä mielin lasten kanssa kotona.