Joskus käy niin kivasti, että ihan vahingossa sattuu paikalle johonkin kivaa paikkaan ja johonkin kivaan tapahtumaan. Meille kävi eilen näin rakkaassa kotikaupungissani Turussa (sydän, sydän, sydän ja pitkä huokaus).

Kaikki alkoi kahdesta juuri samaan aikaan Turussa majailleesta kaveristani sekä heidän vauvoistaan, ja tietenkin lounassuunnitelmista suosikkiravintolassani Paninissa. Minä, Kuutti ja Nyytti sovimme siis treffit ja lähdimme mummolan tutusta pihasta hyvissä ajoin kärryillä köröttelemään kohti keskustaa. Lapset jaksoivat hienosti istua koko matkan paikoillaan, vaikka tallustin reilun kolmen kilsan pituisen reitin melkoisen verkkaisesti. Katselimme ohikiitäviä autoja ja busseja, ja ihmettelimme tienpientareella roskia tonkivia puluja (selitin Kuutille, että se on pulu eikä tipu, nyt kun kerran Turussa ollaan).

Mutta kuinkas ollakaan, kun viimein pääsimme perille keskustaan, köröttelyyn jo selvästi kyllästynyt Kuutti ilmoitti tomerasti, että hän halusi leikkimään. Ja koska meillä vielä oli hyvin aikaa ennen sovittua lounasta, näytin pyynnölle vihreää valoa. Ainoa ongelma koko hommassa oli kuitenkin se, että ihan Turun keskustassa on vähän hintsusti ihan kunnon leikkipaikkoja. Mietin pääni puhki, kunnes muistin, kuinka kivaa Kuutilla oli talvella ollut kummityttöni kanssa Turun pääkirjastossa. Siellä kun on lastenosastolla ihan mukava leikkinurkkaus sekä paljon muitakin jännittäviä paikkoja ja hassua katsottavaa perheen pienimmille.

Kirjastolle siis.

Mutta, kun tulimme paikan invapainikkeilla varustetuista pääovista sisään, vastassamme oli jotain odottamatonta; nimittäin kokonainen meri parkissa seisovia lastenvaunuja. Niitä oli ainakin parit kymmenet, ja lisää suhisi sisään tähystyspaikkamme molemmilta puolilta. Pian meillekin uunoille myös selvisi, miksi vaunut olivat siellä; Alkamassa oli Turun kaupungin järjestämän Vauvaviikon ohjelmaan sisältyvä avoin muskari, johon mekin –Nyytti  8 kk, Kuutti 2,5 v. + äiti 31 v. – olimme tervetulleita. Ilmaiseksi ja täysin ilman ennakkoilmoittautumista. Siis mitä? Turku, ei oo totta!

Miten hauskaa, mahtavaa ja täysin yllättävää. Muskaritilana toiminut studio oli kohtalaisen täynnä, mutta riitti silti kivasti kaikille. Opettajan vetämä setti oli sellainen, että se toimi isolle ryhmälle, eivätkä vauvojen itkunkiljahdukset tai taaperoiden hyörinnät haitanneet hauskanpitoa. Päinvaston. Muskarin laulujen ja riimien sekaan mahtui jos jonkinmoista ääntä, ja kaikilla tuntui olevan kivaa. Kuutti viihtyi mahtavasti ja niin teki myös Nyytti. Ja minä mietin vain mielessäni, että miksi en tiennyt tästä aikaisemmin.

Noh, nyt tiedän, ja niin tiedätte te muutkin. Vauvaviikko jatkuu nimittäin Turussa vielä tämän päivän ja huomisen ajan, ja ohjelmassa on Pääkirjaston muskarituokioiden lisäksi ainakin opastettuja vauvakierroksia Wäinö Aaltosen museossa. Eli mene museoon, tai muskariin, jos olet loppuviikosta pienten lasten kanssa liikkeellä Turussa! Lisätietoja tapahtumasta löytyy Turun kaupungin nettisivuilta, ja koko viikon ohjelma on nähtävissä täällä.

Kuva: Turku.fi.