Miksi kirjoitan
”Tosi kiva juttu, kun sulla on äitiyslomankin aikana jotain omaa,” eräs tuttuni kommentoi bloggaustani naamakirjassa.
Joo, onhan se kivaa, mutta se ei ole se syy, miksi minä kirjoitan.
”Aika hienoa, että pääsit sinne Lapsimessuille bloggaajana,” yksi toinen tuttu kehui livenä.
Jep. Kiva, että pääsin sinne, vaikkakaan se ei ole se syy, miksi kirjoitan.
”Eikö ookin aika jännää, kun porukka lukee niitä sun juttuja, ja sit vielä jotkut kommentoi,” paras ystäväni toitotti.
Ihan tosi jännää ja kivaa, mutta sekään ei ole se syy, miksi kirjoitan.
Totuushan nimittäin on, että minä kirjoitan ihan vain itselleni. Pistän muistiin tapahtumia, ajatuksia ja tunnelmia tästä ajasta, jota juuri nyt elän, ja samalla yritän myös muistella sitä kaikkea, minkä koin ja kävin läpi ensimmäisen äitiyslomani aikana. Minähän nimittäin yritin blogata jo silloin kaksi vuotta sitten, mutta homma ei jotenkin vain onnistunut. Ajatukseni harhailivat ja sormet haroivat tyhjää tietokoneen näppiksellä. Mistään ei tullut valmista ja homma muuttui mukavasta harrastuksesta pakkopullaksi ja merkiksi siitä, kuinka minua ei todellakaan ole tehty kirjoittamaan, ennen kuin edes pääsin kunnolla alkuun.
Oikeastaan, ensimmäisen äitiyslomani aikana minulta ei onnistunut kirjoittamisen lisäksi paljon mikään muukaan. Aloittamani kurssit jäivät kesken, kuntoilut tekemättä, mammakaverit hankkimatta ja koti sisustamatta. Kaikkien näiden muiden aikaansaamattomuuksien kanssa olen pystynyt hyvin elämään, mutta tekstien ja muistiinpanojen puuttuminen tuosta ajasta, joka kuitenkin muokkasi minua ihmisenä hyvin paljon, on harmittanut minua jälkeenpäin.
Niinpä tällä kertaa päätin tehdä toisin. Kirjoittaisin mistä milloinkin tekisi mieli, ja erityisesti kirjoittaisin siitä, miltä minusta tuntuu. Kirjoittaisin meistä neljästä ja siitä, mitä me puuhaamme perheenä yhdessä. Ja ennen kaikkea, kirjoittaisin lapsista ja pistäisin muuallekin kuin vain aivojeni kovalevylle merkin siitä, miten mahtavia ja suloisia ihmisenalkuja he ovat.
Noh, joistain näistä aiheista olenkin nyt tässä blogissa jo kirjoitellut ja toisista en. Yhä edelleen kuitenkin aion kaikesta kirjoittaa. Tällä kertaa en nimittäin luovuta, vaan aion nauttia näppiksen napsutuksesta ja luomisen riemusta sekä ihan vain siitä, että tiedän saavani aikaiseksi jotain sellaista, mikä aikaisemmin ei ole onnistunut. Ja ensimmäisen äitiyslomani saamattomuutta paikatakseni, aion myös jatkossa kirjoittaa enemmän menneistä. Merkitä muistiin tarinoita Kuutin odotuksesta sekä ensihetkistäni äitinä. Kertoa synnytyksistä, imetyksestä, nukkumisesta, syömisestä, vaipan vaihdosta ja ihan vain olemisesta.
Nimittäin, tällä kertaa minä nimittäin vihdoinkin tiedän, mitä olen tekemässä; Minä kirjoitan, koska se on kivaa. Kirjoitan muistiin, kirjoitan itselleni, kirjoitan aarteeksi ja kirjoitan opiksi. Kirjoitan, jotta tajuaisin nyt ja aina, miten ihanaa elämää olen saanut pikkuisteni kanssa elää ja, miten paljon olen saanut heidän myötään oppia ja kokea.
