Ei tarvii selittää

Meillä esikoinen ei jatkanut tarhassa silloin, kun kuopus syntyi. Vähän aikaa sitten tein myös päätöksen, etten hae tytölle edes kerhopaikkaa ainakaan vielä tulevalle keväälle. Ehkä sitten ensi syksynä, jos siihen on aihetta, mutta ei ainakaan nyt. Me pärjäämme nimittäin ihan kivasti kotona kaikki kolme; minä, Kuutti ja vauva Nyytti.

Kävin tähän aiheeseen liittyen mielenkiintoisen, mutta toivottomasti joka välissä lasten kuikuiluun katkenneen, keskustelun erään puolitutun äidin kanssa eilen ollessamme käymässä läheisessä perhekahvilassa. Kerroin äidille, että miten meillä, ja hän kertoi puolestaan, miten heillä. Meillä siis molemmat ovat kotona, kun taas kaveriäitini esikoinen on tarhassa ne 20 tuntia viikossa, jotka perhevapaalla olevan vanhemman lapsi saa nykyään Vantaalla olla.

Kerroin keskustelussa, että minä olen päättänyt pitää Kuutin ihan kokonaan kotona ainakin ensi syksyyn asti. Ensin olin sitä mieltä, että saattaisin jopa laittaa tytön päiväkerhoon muutamana aamupäivänä viikossa, mikäli hänet jo vähän päälle kaksivuotiaana sellaiseen hyväksyttäisiin. Kerhossa olisi leikkiseuraa ja ohjattua toimintaa, ja minä saisin puolestani hetken aikaa keskittyä vaan vauvaan.

Luovuin kuitenkin tuosta ajatuksesta, sillä kerhoon vieminen ja hakeminen tuo arkeemme ennemminkin lisää häsellystä kuin helpotusta. Haluan nimittäin, että Kuutti syö lounaansa kotona kello yksitoista ja menee sen jälkeen melkein heti nukkumaan kuten nytkin. Tämä rutiinini höystettynä aamupäivän ulkoilulla toimii meillä nimittäin kuin junan vessa, enkä normaalisti joudu ollenkaan tappelemaan tytön kanssa päikkäreille menosta. Vauvankin kanssa saan kuitenkin myös jonkin verran kahdenkeskeistä aikaa päivittäin, mikä kyllä hänelle riittää (ainakin toivottavasti).

Muutenkin minusta on alkanut tuntua siltä, että lapset kyllä ehtivät saamaan kavereita ja leikkimään muiden lasten kanssa sitten myöhemminkin, kun menevät takaisin tarhaan. Leikkiseuraa löytyy kuitenkin useimpina päivinä puistoista ja avoimesta päiväkodista, minkä lisäksi yritämme tavata tuttuja ja heidän lapsiaan aina tilaisuuden tullen.

Näihin jutteluihini kaveriäitini vain nyökytteli ja kysyi sitten lopuksi minulta, että saanko arjessa paljon apua esimerkiksi vanhemmiltani tai muilta sukulaisilta. Vastasin totuuden mukaisesti, että saan apua aina, kun haluan, mutta ihan peruspäivät sujuvat meiltä kivasti ihan kolmistaan. Ja ainakin viihdyttäjänvastuuni vähintäänkin puolittuu joka päivä viimeistään viideltä, kun Välkky tulee kotiin töistä.

Kaverini puolestaan kertoi, ettei hän oikeastaan saa arkeensa hengähdystaukoja muuten kuin esikoisen päivähoidon kautta. Hän on kuulemma miettinyt päiväkerhoa, mutta toistaiseksi suunnitelmat ovat vähän auki. Kaikessa on hänenkin mielestä puolensa ja puolensa. Pitäisikö sittenkin…

Keskustelumme jäi valitettavasti tähän, sillä Nyytti alkoi tässä kohtaa hirnumaan siihen malliin, että meidän poppoomme oli paras lähteä pikimmiten tallustelemaan kotiin päin lounaalle. Mietin kuitenkin matkalla sitä, miten oudon sävyn juttelumme sai siinä kohtaa, kun tuli kaveriäitini vuoro kertoa omasta arjestaan. Aivan niin kuin hän olisi ollut epävarma ja häpeilevä siitä, että hänellä on yksi lapsi tarhassa ja yksi kotona samalla, kun minä pidän myös esikoisen kotona. Ihan niin kuin siinä olisi jotain pahaa, tai aivan niin kuin sillä olisi minulle jotain väliä.

Voin nimittäin kertoa, että ei ole! Jos jollekin äidille tai perheelle on tarpeellista pitää vanhemmat sisarukset hoidossa vauvan ollessa kotona, niin se on varmaankin paras vaihtoehto juuri sille äidille tai perheelle. Jokainen vanhempi on nimittäin oman itsensä sekä lastensa jaksamisen ja hyvinvoinnin asiantuntija, eikä kenenkään muun paikka ole siinä kohtaa arvostella tai syyllistää ketään. Jos yhteiskunta kerran pystyy tarjoamaan palvelun, jolla esimerkiksi juuri monilapsisten vauvaperheiden vanhempien arkea voidaan helpottaa, niin on se kumma juttu, jos ei sitä tarpeen tullen voitaisi muiden ihmisten reaktioita pelkäämättä käyttää.

Minua itse asiassa vähän harmittaa, etten ehtinyt sanomaan äidille, jonka kanssa keskustelin tästä aiheesta, ettei hänen tarvitse sen enempää selitellä valintaansa. Minä kyllä ymmärrän. Ja vaikka meillä kaikki sujuu yleisesti ottaen mukavasti, niin kyllä meidänkin kolmiomme betoniseinien sisällä koetaan välillä hetkiä, jolloin minun tekee mieli soittaa lähitarhan johtajalle siltä seisomalta. Huonoja hetkiä on kaikilla, ja tärkeintä on se, että niille tekee jotain. Keinoja on monia, ja yksi niistä on laittaa vanhemmat lapset ainakin joksikin aikaa hoitoon. Se ei tee äidistä yhtään sen huonompaa, päinvastoin. Kaikkien hyvinvoinnin kannalta tärkeintä on nimittäin se, että saa asiat sellaiseen järjestykseen, että itse jaksaa.

Perhe Lapset Vanhemmuus

Kun vauva itkee

En tiedä, mikä minuun on mennyt, mutta viime aikoina minun on tehnyt mieli rynnätä auttamaan pientä vauvaa tyynnytteleviä itselleni tuntemattomia äitejä jo pariin otteeseen. Ehkä se johtuu siitä, että olen nyt toisella kierroksella jo turhankin itsevarma lastenhoitotaidoistani, tai sitten äidinvaistoni ovat vain jotenkin ylivirittyneessä tilassa. Kuitenkin, minun on jo paristi ihan oikeasti tehnyt mieli mennä kertomaan vieraalle ihmiselle, mitä hänen vauvansa nyt haluaa, ja mitä hänen juuri siinä tilanteessa kannattaisi tehdä.

Haluni auttaa on sinäänsä ihan positiivista, mutta en kuitenkaan koskaan ole lähtenyt ketään muuta ohjeistamaan. En voi nimittäin väittää olevani minkään luokan ekspertti muiden kuin omien lasteni hoitamisessa, enkä luuloistani ja tunnoistani huolimatta kuitenkaan voi täysin tietää, mikä homman nimi jonkun vieraan lapsen tai perheen kohdalla oikein on.

Näin yleisesti voin kuitenkin heittää ilmoille pienen vinkin kaikkien ihan pikkuisten tuoreille äideille: Nimittäin, jos ei oikein ole tyytyväinen missään, raivoaa tissillä ja kitisee, niin silloin hän on väsynyt. Ei nälkäinen, ei läheisyyden tarpeessa, vaan väsynyt. Kipuitku on tietenkin eri asia, mutta sen kyllä yleensä jokainen vanhempi tunnistaa. Kitinän alkaessa kannattaa tietenkin myös yrittää, jos vauva huolisi maitoa ja vaihtaa vaippa, mutta sitten, kun mikään asennonmuutos tai viihdytys ei enää tunnu auttavan, niin pikkuista ei kannata kauaa huudattaa tissillä, vaan laittaa hänet kylmästi nukkumaan. Niin ainakin meillä on menestyksekkäästi toimittu aina siitä asti, kun nappasin vinkin jostain TV-ohjelmasta Kuutin vauvavuoden alkupuoliskon aikana. Kitinää seuraa siis aina vauvan pukeminen ja kiikutus parvekkeelle nukkumaan, vaikka sitten unia tulisi normaalien kolmien sijaan kuudet lyhyet päivässä.

Kitisevä vauva nukahtaa meillä helpoiten parvekkeelle vaunuihin. Ennen kokemuksiani omien lasteni kanssa, en oikein ymmärtänyt, miksi lapset piti laittaa nukkumaan ulos, mutta voin kertoa, että mieleni on sen asian suhteen sittemmin muuttunut. Vaununukutus oli nimittäin Kuutin kohdalla ja on vieläkin Nyytin kanssa helpoin tapa saada kitisevä vauva nukahtamaan ja nukkumaan pois luonnollisen väsymystilansa.

Luulen, että vaunuissa nukkumisessa on muutamakin nukahtamista ja nukkumista edistävä puoli: Ensinnäkin, vaunuissa ulkona ei ole niin paljon melua ja häiriötekijöitä kuin sisällä. Toiseksi, ulkoilma on raitista ja lämpötila miellyttävä, kunhan vain pitää huolta vauvan asianmukaisesta vaatetuksesta. Kolmanneksi vielä, vauvalla on vaunuissa vällyjen välissä aika naftisti tilaa liikkua ja heilutella käsiään, mikä tekee vaunukopasta varusteineen tavallaan eräänlaisen kapalon, jossa vauvalla on turvallinen olo.

Ennen kaikkea, lapset tottuvat ihan mihin vaan. Jopa vaunuun, ja oppivat pian yhdistämään jo vaunuvaatteiden pukemisen nukahtamiseen, kunhan vain vanhempien hermot kestävät harjoittelun. En tietenkään kannusta ketään huudattamaan lastaan ulkona ihan mielin määrin, mutta minusta muutaman minuutin nukahtamiskitinä on ihan ok. Hyvä vinkki nukuttamiseen onkin ottaa mukaan kello, josta näkee, kuinka kauan vaunuja on tullut hytkytettyä. Yleensä nimittäin pitkältäkin tuntuva nukutus on usein kestänyt vain muutaman minuutin, ja puolestaan kymmenen minuutin jälkeen voi alkaa miettimään, pitäisikö ottaa käyttöön jokin muu taktiikka.

Näin siis meillä. Taas saa käyttää mut ei oo pakko.

Perhe Lapset