Sain tiistaina julkaisemaani kirjoitukseen asuinpaikan tuomasta onnellisuudesta yllättävän paljon kommentteja. Osa tuli blogin kommenttiboksiin ja osa puolestaan suoraan puhelimeeni wazzapilla ja facebookin kautta. Hurjaa. Joku ihan oikeasti myös lukee näitä mun juttuja.

Pitäisikö siis olla vähän hienotunteisempi siinä, mitä milloinkin kirjoittaa? Jotkut kommentoijat kun olivat aivan selvästi pahoittaneet mielensä siitä, mitä mieltä olin Länsi-Vantaasta, vaikka eivät kuitenkaan sitä suoraan sanoneet. He kun ovat täällä kehä kolmosen kainalossa ihan kotonaan. Täältä kotoisin ja täällä aikovat lapsensakin kasvattaa. Näitäkin ihmisiä siis on, nyt sen tiedän.

Ja ottamatta takaisin sanaakaan siitä, mitä aiemmin olen sanonut Martsarista, pystyn kyllä aivan hyvin myös ymmärtämään heitä. Tämä paikka ei nimittäin ole ollenkaan niin kamala, kuin miltä se ehkä ennakko-oletusten puolesta kuulostaa. Päinvastoin.

Täällä kerrostalot ovat järjestäen vanhempia, 70-luvun alkupuoliskolta. Kolmi- tai viisikerroksisia, eli ei hirveän suuria. Talot on rakennettu sopivan väljästi, ja melkein jokaisen yhtiön pihassa on suojaisa leikkipaikka. Ihan virallisia leikkipuistojakin täältä löytyy melkein joka kulman takaa, ja ne ovat järjestäen aika siistejä.

Luonto on myös lähellä, sillä alueen keskellä kohoava Laajavuori sekä länsireunalle jäävät Raappavuoret ovat ainakin toistaiseksi vielä luonnontilassa. Myös Vihertien asukaspuisto leikkipaikkoineen ja ohjattuine toimintoineen on varsinkin lapsille todella kiva. Ja sitten on tietenkin vielä Jokiuomapuisto ja Vantaanjokilaakso, joissa riittää kauniita ja rauhallisia paikkoja kuumien kesäpäivien viettoon.

Martsarissa on myös oma pieni uimahalli, kirjasto, terveysasema ja pari kauppaa. Lukemattomia lastentarhoja, kolme alakoulua, joista yksi on ruotsinkielinen, yläaste, lukio ja amis. Ja sitten tietenkin vielä pari juna-asemaa ja bussiasema, joilta voi ottaa kyydin muualle Vantaalle tai Helsinkiin päin.

Harrastusmahdollisuuksiakin täällä riittää: Myyrmäessä on jäähalli, salibändihalli ja urheilupuisto ja Vantaankosken aseman vieressä talvisin iso tekojää. Lähistöllä on useita jalkapallokenttiä ja tietääkseni myös ainakin pari nappulaliigan seuraa. Kesällä täällä voi lenkkeillä pururadoilla, ja talvella vaikka hiihtää. Ja, mikäli ulkoliikunta ei maistu, niin sitten voi käydä vaikka yhdellä niistä varmaan kymmenestä kuntosalista, jotka tästä ihan meidänkin läheltä löytyvät.

Martsari on myös ainakin minun mielestäni melko turvallinen ja rauhallinen paikka. Asemakaan ei ole sieltä pelottavimmasta päästä, vaikkakaan en kauhean myöhään ole sen liepeillä koskaan liikkunut. Kylänraitilla on ehkä joskus viime vuosituhannella ollut vähän hurjempi meininki, mutta nykyään täällä asuu lähinnä eläkeläisiä ja lapsiperheitä, eivätkä mitkään yhteiskunnan kerrokset pistä suuremmin silmään. Paitsi ehkä Virolaiset hienoine autoineen.

Kummastuksekseni olen myös huomannut, että esimerkiksi puistotiellä vastaan tulevat ihmiset tervehtivät usein. Ihmiset ovat täällä aika mukavia ja jopa huomattavasti avoimempia kuin vaikka Turussa. Enkä minä suinkaan ole ainoa, joka tämän on pistänyt merkille. Vanhempani ovat nimittäin joka ikinen kerta saaneet mukavaa juttuseuraa joko taloyhtiömme pihalla tai puistossa silloin, kun he ovat olleet täällä leikittämässä lapsia.

Martsari on siis ihan aikuisten oikeasti minusta ihan ok. Kelpo lähiö ja paljon mainettaan parempi. Ja olen myös todella iloinen, että arvoimme itsemme asumaan juuri tänne silloin, kun edessämme oli muutto Turusta pääkaupunkiseudulle. Mehän emme Välkyn kanssa nimittäin tienneet pääkaupunkiseudusta silloin oikeastaan yhtään mitään, ja meille tuntemattomien lähiöiden nimet vain vilisivät silmissä asuntoilmoituksia selaillessa.

Se, että minun ja Martsarin välillä on vieläkin vähän kitkaa, ei varmaankaan lopulta johdu tästä paikasta. Luulen, että nimenomaan juurettomuus ja se, että olen alitajunnassani täällä vieläkin vähän niin kuin läpikulkumatkalla, toinen jalka tiukasti kiinni Aurajoen rannalla, on lopulta se, mikä minua hiertää. Ehkä täällä Länsi-Vantaalla on helppo olla, mutta vaikea kuulua. Tai sitten lähiöelämä ei yksinkertaisesti vain ole minua varten.

Mene ja tiedä.

_ _ _

Jälkikommentteina vielä:

* Martsarissa on myös pientaloja ja rivitaloja. Ja varsinkin Kivimäen alue vaikuttaa minusta aika kivalta, mutta kuitenkin keskeiseltä paikalta. Ja sitten on tietenkin vielä viereinen Vantaanlaakso, joka on myös lapsiperheiden suosiossa.

* Martsari kehittyy tällä hetkellä paljon, sillä lähiötä täydennysrakennetaan hurjaa vauhtia. Vanha hylätty Laajavuoren koulu on purettu, ja sen tilalle on nousemassa kerrostaloja. Asema on suht uusi ja niin on myös aseman ostari. Joitakin ihmisiä uudet kaavoitussuunnitelmat sekä vanhojen rakennusten purku sapettaa, mutta minä olen toista mieltä. Minusta on nimittäin hyvä, että myös näitä vanhempia lähiöiotä kehitetään, ja, että myös tänne rakennetaan ihan uusia asuntoja nykypäivän lähiöasujien tarpeisiin. Mitä enemmän liikettä, sitä enemmän myös kaupungin panostusta, ja arvonnousua/säilytystä meille nykyisille asukkaille.