Tässä kuussa tapahtuu niin paljon asioita ettei pieni mieli pysy perässä. Elämä tulee mullistumaan niin paljon. Toukokuussa entinen elämä on muisto vain. 

Saatiin eilen avaimet uuteen kotiin, johon muuttamaan pääsemme pääsiäisen aikoihin. Saan tehdä pientä pintaremonttia sinne ja päämakuuhuone on ensimmäinen uhrini. Seinissä näytti olevan kaksi tapettia päällekkäin ja niiden alla jonkinlainen kovalevy, jota ei mielestäni kannata lähteä maalaamaan. Tapetilla tästä siis selvitään. Aluksi ajattelin että maalataan seinät vain valkoiseksi, mutta tapetin tultua kuvioihin värikin voisi tulla kysymykseen. Käytiin vilkaisemassa Kodin Terran tarjonta ja aika huonosti oli ihan valkoista tapettia tarjouksessa. Valkoisen tapetin tapauksessa päätyseinään tulisi jokin tehostetapetti, mutta ajattelin että laitetaan rohkeasti ruskea tapetti koko huoneeseen. Se nimittäin oli alelaarissa ja toivotaan että sitä on vielä huomenna joku 7 rullaa jäljellä. Huone on jotain 15neliötä joten hintaahan sille tulee, mutta mieluummin maksan vähän asumismukavuudesta entä katselen niitä karseita, kupruilevia siniraitatapetteja ainakin syksyyn asti. Koska jos nyt ei tehdä mitään asialle, niin tuskin tulee ihan kesällä vielä aloitettua. Toivottavasti siis saadaan asua ihan rauhassa vuokralla, eikä tarvitsisi pelätä mitään hajuhaittoja. Sitä ollaan niin skeptisiä nykyään jokaista taloa kohtaan.

Muihin tiloihin sipaistaan vain maalia päälle. Tai siis lähinnä olohuoneeseen, jonka vanhat lasikuitu/kangastapettiseinät ovat päässeet ajansaatossa mustumaan. Tokihan fiksausta on vähän jokapaikassa, mutta käydään nämä pari tilaa nyt aluksi läpi. Sitten jos näyttää että asetutaan kunnolla niin tehdään sitten muutakin päivitystä. 

En jaksa odottaa! Tänään on niin pitkä päivä, A on työreissulla yöhön asti. Haluaisin niin vain siivoamaan uuteen kotiin mutta mahan vuoksi olen vähän jumissa kotona ilman autoa. Ehkä pakkailen vähän keittiötä ja muuten vain makoilen sängyssä. 

Mahassa ”ei tuntemuksia”. Tällä hetkellä 37+4. Ja nyt pitää lähteä vessaan. Heippa!

Siis en kestä, kuten sanoin. En oo kirjottanu tosi pitkään aikaan ja huomasin, että mitä mukavampaa mulla on niin sitä vähemmän kiinnostaa kirjottaa. Eli tässä parin viikon aikana mulle on pidetty baby showerit, jotka todellakin olisivat kirjoittamisen arvoiset. Kirjoitan ehkä myöhemmin niistä, sillä nyt olen täällä vanhempien luona ja ajatukset ovat vähän muualla.

Sillä: irtisanoin juuri meidän asunnon! Meillä on nyt sitten tasan kk aikaa löytää uusi asunto. Mutta ei hätää – se löytyi jo! Tosin tuntui karulta irtisanoa koti alta ennen kuin on kirjoitettu uusi sopimus. Mutta kyseessä on kuitenkin melko iso omakotitalo ihan mielettömän hyvällä paikalla. Vähänhän siinä on fiksailtavaa ja luultavasti tässä huhtikuun aikana päästään repimään tapetti irti päämakuuhuoneesta ja maalaamaan seinät valkoiseksi. Talo on siis vanha, 1970-luvulla rakennettu aikaansa henkivä yksikerroksinen tiilitalo. Huoneita on vaatimattomat neljä, mielettömän olohuoneen ja keittiön lisäksi. Vessoja kaksi, vaatehuone, kylpyhuone ja sauna. Lämmin varasto / pannuhuone ja autotalli. Jokinäkymillä ja vastapuolella jokea on laskettelukeskus. Muutama sataa metriä lähimpään kauppaan (ja pizzeriaan…)  ja noin 1,5km markettiin ja Lidliin sekä apteekkiin ja neuvolaan. Huhhuh. Eikä vuokrakaan ole paha, ainoastaan sähkölaskut pelottavat. Mutta rahanmenoahan ei voi estää sittenkään kun asutaan joskus omassa, joten tämä on minusta helppo ja hyvä tapa opetella asumaan omakotitalossa. Käytiin myös katsomassa sellaista modernimpaa taloa, joka oli aivan uskomattoman ihana, mutta sopimusasioissa sitten oli vähän miettimistä. Talo nimittäin olisi vain 6kk käytössämme ja sellainen aika menee niin nopeasti, ettei talo ehtisi tuntua kodista ollenkaan. Ja tuleva vuosi tulee olemaan niin hektinen muutenkin, että ei tähän kaivata uutta muuttostressiä syksylle.

Voin siis pitää blogia omasta sisustamisestakin! Rakastan 70-lukua! Ah! Ensin pitää vain hoitaa yksi synnytys ja muutto alta pois. Piece of cake.